– Kyl tää maailmammeno o iha kauhhia nykysi, Laatikaine voivotteli lukiessas samomalehtte.
– Mikäs ny? Mutikaine kohot katsees tiatokoneruurult ja vilkas Laatikaist.
– Em mää oikke jaksa ymmärttä miks ihmees tartte toiste ihmiste kaikest narist ja viäl laitta ne julkisse levityksse, Laatikane ojens kätes ottae öölitölki kättens. Siamas siit pitkä ryypy ja palas taas miätteissis.
– Selitäs ny vähä mullekki mitä sää ny oikke fundeeeeraat ja mist, Mutikaine tokas rypistelle ottatas nii railakkaast et hyvä ettei ottanahka puronnu silmil.
– Ei täs ny mittä ihmeemppä kuitesa ollu. Mää e vaa ymmär noit ruikuttaji, Laatikaine sanos ottae toise ryypy.
Mutikaine sytyt tupaki ja mittä sanomat orotteli jatko toho Laatikaise miätteihi.
– Kyl mua ny sit nii kauhiast ihmetyttä toi ihmiste morkkamine tost ku Juti ol vähä seippääs ku tuliva Suame siält mm-kisoist, jatko sit hetke hiljasuure jälkke Laatikaine.
– Onha se ny vähä omituist ku muut sais kyl otta vaik kui ja hoiperrella pitki raitti muttei noi kiakkoilijat vaik saiva maailmamestaruure, hymäht Mutikainenki korkate hänki tölki ja kallistae öölitölki huulilles.
– Ja kyl toi Juti kompurointiki o iha ymmärrettävä. Onha sil nii kamala paino kallossas mukan ku sil o ainoona suamalaisena kaks maailmamestaruus mitali, Laatikaine tuumaili viäl hörpäte hänki öölitölkistäs.
– Nii määki olsi muistavinas. Kurri ei ollu sillo ysiviis mukan, Mutikaine fundeeras imaste pitkät sauhut ja kipate ööli kurkkuus.
– Mut ol se Granlunti jätkä sit piru hyvä sälli. Siit tule viäl kova ammatilaine, Laatikaine huamaut.
– Nii taita tulla. Uus miljonääri suamalaiste miljonäärie joukko, Mutikaine miätteissäs tokas. – Ja se ilmaveivi ol hiano. Kui sil tul miäleenkä semmone.
– Mää meinasi sillo et onks tommone sallittuuka, Laatikane huamaut.
– Ei se maila noussu tarpeeks ylös et olis hylätty, Mutikaine totes.
– Tul miälee se joku ku sillo joskus muinoi veivas maalin takka molari selkkä ja siit maalisse. Se ol varmaa nhl:s, muisteli Laatikaine.
– Joo, määki tommose muista, mutten kyl yhtikäs kuka se ol, ei ainaska kukka suamaline. Niit ei sillo viäl tainnu siäl ollakka, Mutikaine tuumas.
– Mut sitä mää vaa ihmettele et mis ne saiva sen pokaalis poikki, Laatikaine fundeeras.
– Ei se ainaska siäl kentäl menny, ku se kiäris siäl matol, Mutikaine huamaut.
– Ei ainaska niist filmeist päätelle. O tainnu pojil jossai muual mennä lujaa, ku ei ol kannu kestäny, Laatikaine hihitteli.
– Niinpä. Mut kyl mun miälest voiva kyl vähä riahuukki tommose saavutukse jälkke. Semmost ei kyl nii usse tapahru, Mutikaine virkko miätteissäs.
– Kyl sitä ryypätä pal piänemmäskti, Laatikaine tokas ottae siamaukse öölistäs.
– Ai, niinku meki. Ei tartte ol mittä muut syyt ku se et se maistu nii piru hyvält, Mutikaine virnist herutelle tölkistäs viimessi pisaroi kurkkusses.
– Kyl se nii vaa o, ei siit mihinkäs pääs, nauraht Laatikaine pistäe tupakiks ja heittäe tyhjä tölki kärestäs paffilaatikkosse. Sil ne tyhjät ol helpomp taas viärä kauppasse.
– Mut antta rakkie räksyttä, semmose viästi mää voisi sanno tommosse kirjottelusse, Mutikaine sanos viskate hänki tyhjentyne tölkkis samaa laatikkosse.
– Ja nys sit vois vaik keitel kaffesumpit vai mitäs meinaat, Mutikaine jatko nouste tiatokonees viärest.
– Ei mul mittä sitä vastaanka ol, Laatikaine myäns.
