Kuldduuri ja kiärrätyst.

Kaks tutu näköst tyyppi nojas Martisilla kaitesse ja tuijot yläjuaksul päi. Ves virtas Aurajoes hiljaksilles ja joki näyt nii komialt ja isolt ku siin ei ollu enä notloselkäst Myllysiltta eikä noit pikkupaateika täyttämäs rantoi.
– Eiks ol komia näky, Mutikaine sanos ihaille näköalaa.
– Joo, tämmöne tää sais ollakki. Ei enää pal mikkä muistut Myllysillast, Laatikaine totes.
– Näyttä ny nii saakeli isoltki toi kuraprunni, Mutikaine jatko ihailemist.
– Yks suur onkelma o poistunu. Saas katto ny mimmone tulee sen tilal, Laatikaine sanos tihrute yläjuaksul päi.
– Toivottavast noi päättäjäkki ottiva onkkes eiväkkä tee mittä taireteost ku kunno silla, ku se kerra o siihe saatava, kuulemma, Mutikaine huakas. – Mut tämmösenäs toi joki olis mahtava.
– Oleks muute kuullu et ne meinaava tuara sen Bore höyrypaati tonne Marinumi tykö hotelliks? Laatikaine kysäs.
– Ai, ny ku olla ens vuan nii kuldurellei ettei mittä määrä, Mutikaine tokas.
– Eik se tos muutama vuas takaperi ollu tääl risteilypaattinaki? Laatikaine heit kysymykse.
– Oliha se ja iha mukavast men. Ei raiskannu noit rantoika niinku nää suuret peltipurkit ku siin ny menevä ruatti välii, Mutikaine myäns.
– Ens vuan tuleva noi isot purjepaatikki taas, Laatikaine huamaut.
– Mut ei sentäs ol Tall Ship kisaa? Mutikaine totes räkäste iso klimpi jokke lillimä. Siäl se vaels silla ali satama suuntta ku viherlevälautta.
– Ei, mut ne tuleva ton kuldduuripääkaupunki touhu takia, Laatikaine sanos.
– No, on sentäs jotta kateltavaaki sit taas, Mutikaine tuumas.
– Onha tän Turkku kaikenäköst touhuttu, Laatikaine huamaut. – Kai sitä ny jotta muutaki tääl o sillo kateltavan.
– Suame kuldduuri kehto esittäytty kaikel kansal. Kunnei vaa kehrost pirikkeet pettäis ja tulis alas ku Myllysilta, Mutikaine pohtis.
– Ku liikka yrittä voi käyr ohrasest. Se o tosi, myäns Laatikaine.
– Ny se sit o varma ettei nää meirä jutustelu tuakiot ot tuulta alles kustantajilt ainaska tääl Turus, Mutikaine vaihto taas puheeaihet.
– Kui nii? Oleks saanu jotta tiatto?, Laatikaine vilkas Mutikaist pistäe tupakaks.
– Kuulemma tul semmone tiato, et ei sovi kustannusohjelmasse, Mutikaine vastas laittae hänki tupakiks.
– Mikä se semmone ohjelma o? Laatikaine kysäs.
– Em mää vaa tiärä. Mää luule et se o hianomp muato sanno et jutut o paskoi ja kuivii, Mutikaine miättis.
– No kui Api sen sit ot? Laatikaine uteliaast kysys
– Em mää tiärä. Sitä varma ot päähä, mut kuulemma ol sen jo arvannukki, Mutikaine totes. – Toivottavast ei sentäs heit tiattistas akkunast pihal. On se sev verra aikkaas tähä kuluttanu.
– Ja toivottavast aukasse eres akkuna ensteks, muute voi veto käyr nivelisse, Laatikaine tuumas.
– Turus ei arvostet turkulaissi eikä turkulaisuut, mut niihä se o ain ollu, Mutikaine sanos.
– Taireta ol vähä kuivii jätkii, Laatikaine pohtis.
– Eiks täs iäs jo vähä kuivaks ruppe käymäänki? Mutikaine huamaut. – Sitähä varte tartte ain välil voirel sisukalujas ööli kans,
– No, tot helkutis. Nivelekki käyvä nii piru jäykiks. Ei se öölikä aut yhtikäs, Laatikaine myäns. – Ei enää tul mittä siitäkä, et ottais seiste varppaistas kii.
– Ei ol mullaka tullu tommosist tempuist vuaskaussi yhtikäs mittä, Mutikaine yhtys.
– Vaik ei muute itteäs vanhaks tuntiska, ni tommosist sen alkka huamaama, Laatikaine pohtis.
– Ei enää pääs puuhunka, saatikka pers erel, Mutikaine nauraht.
– Em mää ol koska pers erel päässykkä. Olek sää? Laatikaine tokas.
– No, en tosiaanka, mut kunha mainitti, Mutikaine hymäht. – Olem mää sirkukses nähny ku ne kiipesivä pers erel narui pitki ylös.
– No ne onki niit iha ihme tyyppei, Laatikaine totes.
– Mennääks täst vaik Wäiski kuppilasse kattoma josko kaffe olis kuumana? Mutikaine huamaut katelle Wäiskii päi.
– Autot o kyl tual tois pual jokke, Laatikaine tokas.
– Kyl ne siäl säilyvä. Jos joku tommossi rotiskoi tartte ni ne mene kyl mahrottoma suure tarppesse, Mutikaine sanos ja läht kävelemä Wäiskii kohre Laatikaise seurates.
– Paitti jos se sattu olema puhtaanapitolaitoksest. Päättävä yht äkki et ne o iha siivottomii ja katukuvasse sopimattomii. Viävä sit Topiojal taik mihi nykysi mahtava viäräkkä, Laatikaine virnist.
– Ei ne ny viäl iha nii siivottomii ol vaik vanhoi ovakki, Mutikaine vilkas Laatikaist. – Tartteeha niire ens laitta siihe siirtolappuki, mikäli mää jottai tiärä.
– Mut ei ne viäl ol tarppeks vanhoi, et säästyisivä vainolt, Laatikaine huamaut.
– Se o kyl iha sukkela homma, ku niist tulee iäkkäämppi ni ne ei sit olekka enää romui. Ne o vaa siin välis jonku aikka romui, Mutikaine aprikoi. – Siin välis ne pitäis sit kaik hävittä ettei jäis jälkipolvil enä mittä ihmettelemist.
– Em määkä sitä oikke ymmär, mut em mää ymmär muutenka kaikki ihmiste kotkotukssi, miät Laatikaine.
– No, em määkä. Tääl taitta ol kahrelaist porukka. Niit kenel tartte kaik olla viimese pääl ja sit tota museoväkke, Mutikaine tuumis.
– Kiärrätyksest puhuta, mut em mää tajuu mitä kiärrättämist se o ku iha toimivii vehkei viärä kaatopaikal, Laatikaine sanos.
– Jos se tarkotta sitä, et niit kiäritettä puskuraktoril siäl kaatopaikal, Mutikaine virnist.
– Säähä sen kekkasikki. Sitä se varmaa onki. Siin o vaa tullu piän kirjotusvirhe, kiärrättämine ja kiärittämine ku ova nii lähel toisias, Laatikaisel väläht.
– Enne siält sai myäs hakke jotta poiski, nykysi ei, Mutikaine muris.
– Se o varma joittenki tartunta juttuje tähre. Semmost mää tykkä kuulleeni joskus muino, muist Laatikaine.
– Eihä se enä voi tommot ol ku ei sinne sama paikka sais viär ruua jättei, Mutikaine miättis.
– Mää muista ku kiärrätyskeskus alko, ni sin viäti tavara ja siäl sai vaihtakki tavaroitas. Se ol kiärrätyst. Ny tartte niist tavaroist maksa, vaik jotta veisikki. Se o rahastust, Laatikaine muisteli.
– Välil saa tarjouksist halvemmal ja uut ku siält kiärrätyskeskuksest käytetty, Mutikaine murahteli.
– Mää ole huamannu sama ilmiö, mut jos niilt mene kysymä, ni ei se pirä paikkaas, Laatikaine totes virnuille.
– Toi o kunno kiärrätyst ku tehrä tual romukeräyspisteis, mis ei ol valvontta. Siäl menevä kaik pikkuvikaset koneekki semmosil ku ossaava laitta ne kunto ja laittava ne sit kiartto, Mutikaine saarnas.
– Se o torellist kiärrätyst se. Kaik kunnostetta mitä voira eikä rasitet kaatopaikkoi, Laatikaine myäns. – Mut ny olla Wäiski kohral. Mennääks kaffel?
– Sitähä varte tän tultti, men rappui ylös vaa, Mutikaine sanos pysähtye ylätasanteel viäl hetkeks kattoma tota jokimaisema tältki suunnalt enne sissämenoas.

Mesettelyy

Mutikaine istus tiatokonees ääres, hän ku ei ollu mikkä fossiili vaik ikämiäs oliki. Sormet siin näppiksel ja miäl tyhjänäs. Piti alkka kirjottama, mut ku miäl ol tosiaanki nii tyhjä ettei mittä saanu aikaseks. Hän ol jo vuaskaussi touhunnu tiattiste kans. Tais ol oike nörttiki ku käyt Linuxii, eikä tota yleist windowssii. Hän ol opetellu niire tiattiste käyttämist ja rakentamistki. Mutikaine ku ol tämmöne ikune pikkupoika, et kaik tartti ain purka, et sais selvil mite se oikeestas toimis.
Mutikaine avas mese ja kattos olisko joku tuttu ollu vaik linjoil, mut täl kertta ei näyttäny kettä oleva. Kuvaruurul ol avoimena myäs writeri eli tommone kirjotusohjelma. Mut ei siihe tullu mittä. Ku jottai alot, ni vähä aika jatkettuas Mutikaine pyyhkäs koko teksti pois. Tupakki kulus ja kaljaaki, mut tekstii vaa ei tullu.
Yht äkki kuulus plimpahrus koneest. Se ilmot, et joku ol tullu mesesse paikal. Mutikaine klikkas alapalkist mese päällimmäiseks. Laatikaineha siäl ol avannu omas meses.
Plimpahrukse säestyksel avautus uus ikkuna näkyvii ja siihe teksti "Moi"
Mutikaine naputteli "Moi" ja napsautti enterii.
"Muistaks ton Pena tualt linnafäältilt?", ilmesty taas tekstii
"Jep", vastas Mutikaine siamaste samal oluttas ja sytyttäe tupaki.
"Mää kävi sen kans tänäpä hankkimas sil tiatsika", kirjot Laatikaine.
"Myyjä yrit kaikemmaailmassi tehomyllyi sil myyrä ja viäl Vista kans", tul seuraava viästi ku Mutikaine ei vastannu mittä.
"No ostik se semmose?", Mutikaine näpytti.
"Mää taisi pilata tommose suunnitelma. Lopuks mun kyselyje jälkke se siirtys asialliste koneire ääre, Saatii sit valita XP tai Win 7. Mää valittin sil seiskan ja saatii kaupa pääl XP jos seiska alkaa tökkii", Laatikaine kirjotti.
"Aika hyvi", Mutikaine kirjotti takas
"Nyt viäl pitäis opettaa se lahopää käyttämä sitä konettas. Netti sil jo onki ja toivo mukka myäs ossa käynnistää sen konee. Kyl mää sil aika pal opeti jos se vaa pysyy siäl kaalis", Laatikaine tekstas.
Mutikaine nyppis partakarvojas ja miättis "Et sit asentanu sil linuxii sentäs?", hän naputti.
"En ny viäl ainaska. Sekasinha se menis iha lopullisest näire eri käyttiksie kans", Laatikaine vastas.
"Niinpä kannatta alotta jostai yhrest vaa ensteks", Mutikaine naputti takas. Vetäs pitkä ryypy ja sytyt uure tupaki.
Hetkise kone ol hiljaa sit taas tul uus viästi ruutusse "Otaks kuva vasta?"
"An tul vaa", Mutikaine naputti vasta.
Aukes uus ruutu joka kaipas hyväksynttä tiarosiirrol. Mutikaine klikkas virtuaalinapist hyväksy ja sinine palkki alko kasvama siin luukus. Hetke pääst se ilmot tiedonsiirto valmis ja Mutikaine avas latauskansio ja siält just tulle kuva. Ruurul pläjäht kuva jostai valkosest isost avomallisest amerika
raurast ja tommosest al kolkymppisest naikkosest ja Laatikaisest.
"Aha, sää kävit siäl america car kokoontumises?", Mutikaine viästit.
"Eiks ol komee?", tul viästi Laatikaiselt.
"Olen mää sun ennenki nähny", naputti Mutikaine takas.
"En mää ny sitä tarkottanu", Laatikaine viästitti.
"Rotisko vai kimuli?", Mutikaine esitti tyhmää.
"Rotisko? Toi o kuuskytluvu Cadillakki", Laatikaine naput närkästynee tuntusest.
Mutikaine ei vastannu mittä vaa men hakema jääkaapist uure ööli. Sil välil tiatononeesse ol tullu taas uus viästi.
"Viimese pääl entisöity, meinaan auto", Laatikaine selvitti.
"Se o ton eukon auto", tuli uus viästi ku Mutikaine istu pöyrä ääre aukaste öölipullo.
"Pääsiks koeajol?", naput Mutikaine siamaste olut kiruksiis.
"Tiätty. Men sit pehmeest ja kehräs ku kissa", Laatikaine vastas.
"Kumpi?", Mutikaine naput kysymykse naureskelle ittekses.
Hetkeks viästiruutu hiljeni sit se näyt taas et Laatikaine kirjot villist uut viästii.
"Mitä sää ny munst oikke meinaat, Cadillakki tiätyst", ilmesty viästi ruurul.
"Mää fundeerasi just sitä sunst, ku ikämiähest vois ajatellakki. Eiks siin ol tilava takapenkki?", Mutikaine kirjot takas.
"Onha siin ja iha mukavaki", Laatikaiselt tul takas.
"Tuliks pruuvattu?", Mutikaine uteli.
"Ei sentäs kaikke saa urella.", Laatikaine kirjot.
"Miksei? Ain välil voi vanhalki käyr viuhka", Mutikaine naputteli.
"No sen verra mää voi valast, et em mää iha nii vanha viäl olekka, ku mää ole luullu", Laatikaine naputteli takas.
"Mää vähä meinasi kans, et koeajo tul suaritettu vähä kaikil tavoil, ku alkku pääs", Mutikaine kirjotti huvittuneena.
"Mut ol se komee peli, se auto meinaa", Laatikaine ilmot.
"Ja ny sit alko taas miäl tehrä amerikkalaist kärry?", Mutikaine totes viästissäs.
"Ei se miälteko mihinkä o karonnu täs vuasie saatos", Laatikaine kirjot takas.
Mutikaine sytyt uut tupakkii ku ilmestys uus viästi ruutusse. "Joku tööttäile tual karul, mää meen kattoma."
Hetkise kuluttu tul uus viästi, ku Mutikaine ol just miättimäs vastaust.
"Siäl näyt oleva semmone valkone avo-Cadillakki. Mun tartte ny men. Heippa" Laatikaine siäl ilmot.
"Moikka, ja muist ettes tee mittä mitä mää en tekis" Mutikaine vastas naureskelle ittekses.
Mutikaine sulki keskusteluruuru ja ot kättes öölipullo siamaste siit pitkä kulaukse. Nojautue taakse tualissas vetäs autuaast savut keuhkoihis ja jäi jälle orottama jottai kirjotus inspist.