Mutikaine ja tupakki, ainane näky. Täl kertta ne näkysivä superi-grilli pöyrä viäres. Siin Kaskenkarul.
Mutikaine orot kaht superii valmistuvaks ja seuras karu vilsket pualunise näkösenä. Hän ol tullu tän taas syämä ku ei jaksanu ittelles vaa tota sapuskapualt valmistama ruvet.
Helpomppa tää ol näi. Toiset tekevä ja toiset syävä. Ol tos ajatellu josko olis soittanu vaik Laatikaiselki, mut ol sit luapunu ireast kummiski. Yksinäs siin sit vaa nökötti pöyrä ääres.
- Tääl nää ny sit ova. Mää jätä ton toise toho lämppimä ettei pääs jähtymä, Masa ilmot luukust.
- Tattis, kyl se vaa soppii, sanos Mutikaine hakie superis ja tulle takas pöyrä viäre.
- Morjens Mutikaine, kuulus tuttu ääni jostai Mutikaise takka.
- Morjens Laatikaine. Mää meinasi sul soittaakki, mutten mää sit viittiny kuiteska, virkko Mutikaine kääntymät, tunnistae het ääne.
- Mikses soittanu? Laatikaine tivas.
- Em mää vaa viittiny, Mutikaine tokas takas.
- Mää ota yhre superi vaaleel, Laatikaine ilmot Eiral tyäntye melkke luukust sisäl.
- Älä ny sin sisäl tunke, Mutikaine sanos. - Masa tulee viäl mustankippeeks eikä myy meil enä mittä. Hyväs lykys tinautta sult nenä niska pualel.
- Ai mää vai? Mult vai?Laatikaine veti pääs äkki pois luukust.
- Sää just, koit ny osat käyttäytyykki, ainaski joskus, Mutikaine torus.
- Enks mää sitt kayttäyry, Laatikaine ihmeentys.
- Joo, sillo ku sää nukut, Mutikaine totes.
- Heh heh, toi ol kyl vitsi, Laatikaine pahastu hiuka.
- Joopa joo, muttei moskovitsi, virnist Mutikaine tulle hakeen toist superias.
- Oleppa hyvä, Masa sano ojentae superi.
- Kyl täs taas napa paukkuu, Mutikaine totes palatessas pöyttä.
Laatikainenki sai superis ja tul istuma pöyräviäre. Hetke ol hiljast ku äijät söivä supereitas ja hörppisivä juatavias. Aurinkoki lämmint nii sulosest ja ohiajavie autoje pakokaasu hais.
Tää ol ny sitä ku kesäks sanotti.
- Hoh hoijaa, sanos Mutikaine . - Kyl rupes ramasema toi syämine.
- Tuleeks herroil kaffet kans? Masa huikkas luukust.
- Em mää herroist tiärä, mut mää voisi kyl otta, Mutikaine totes.
- Kyl määki, Laatikaine yhtys.
- Sää olet muute taas HD:n kans liikentees, Laatikaine huamaut ku Mutikaine siirs kypärääs syrjemmäl.
- Hiano ilma ajella senki kans, Mutikaine totes.
- Onks toi jotta uut nuaruut, hapsutakki ja prätkä? Laatikaine uteli.
- Em mää tiärä? Oleks mää joskus vanhentunu sit? Mutikaine naureskeli. - Mää ole vaa kaua eläny.
- No se o tosi, et sää olet kyl iha niinku ain, Laatikaine myäntys. - Em mää ainaska muist et sul olis toi tyyli pal mihinkäs muuttunu.
- Kato ihmise pitää löytää oma tyylis ni sen o pal mukavamp ol. Ei toiste peräs juaksemal tul onnelliseks, Mutikaine totes. - Sääki olet ollu tos tyylis vuaskymmenii, mikäli mää oikke muista.
- Se o kyl tosi, Laatikaine myäns. - Omana ittenäs o pal kivamp ol.
- Mitä siitki tulis jos mää ruppeisi asustauma ku vanhat ukot. Naurais sil naurismaa airatki. Enkä mää ossais semmosis ollakka, Mutikaine tokas.
- Mahtais se ol näky. Ei mut olem mää nähny sunt puvuski ja iha tyylikkääst sää sitäki kannoit, Laatikaine miätti.
- Kyl siinki ol jotta piänt ettei ollu samallaine ku muut, kute paira väri ja se ettei mul ollu krakuu vaa huivi, Mutikaine huamaut.
- Jaa, et ain tartte rikkoo etikettii, Laatikaine myhäili.
- Just. Ei muute tul mittä täst elämäst, Mutikaine totes. - Mut kyl nyt tarttee lähtee kotti huilima, kyl nii ramasee.
- Okei, morjens, Laatikaine sano. - Mul o viäl kaffe keske, mut näkyilee.
- Näkyilee, totes Mutikaine ottae kypäräs ja poistue grilli taakse.
Koht siält alko kuuluma mahtava jyrinä ja Mutikainen kurvas koht näkyvii saapue Kaskenkaru kulma valoihi. Morjest siin kättäs nostae ja men risteyksest yli kottiis päi.
- Vai vaa kaua eläny, tuumis Laatikaine heilauttae kättäs ja katteli hapsut liahue Harrikal poistuva Mutikaise perää.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Lapsuure leluilui
- Kyl maar määki, Laatikaine mumisi ittekses.
- Häh? kysäs Mutikaine ja nost katsees tiattiksest.
- Em mää mittää sanonu, tai jos sanosi ni ajatteli äänee, Laatikaine tokas.
- Mihi se sit ol kommentti? Mutikaine uteli viälki.
- Se tais ol toho telkkariohjelmasse, Laatikaine sano hörpäte öölistäs siivu.
- Mitäs siin sit tapahtu? Mutikaine ol yhä pihal.
- Siin vaa ol tommone joku tyyppi ku sai valita jonku sussu ittelles, se valitti tommose uhkee mut kummiski piäne prunette. Siihe mää taisi sanno, et kyl maar määki. Tarkoti et kyl määki olsi ton ottanu, Laatikaine selost.
- Oleks tulos vanhaks ku telkkarin kans jutustat? Mutikaine kysys ja sytyt tupaki.
- Mää taira ol liikka yksinäs nykysi, Laatikaine tuumis.
- Aika usse sää täälki käyt, Mutikaine totes.
- Joo, mut sen lisäks ei pal kaverei enää ol jäljel. Eikä yksinäs tul mentyy eres kaljal mihinkä, tuumis Laatikaine. - Sitä o ku orpo piru taivaa portil, voi vaa tuumii: Miks ovi ei aukane mulle, onks rotuni syytä ny tää.
- Heh heh, aikas ovela vertaus toi, kyl sul viäl ainaski lanttu leikkaa, Mutikaine nauro.
- Ei se pal auta. Mihi ihmeesse koko se iso porukka katos sit ku tultti aikuisikkä? Laatikaine miättis alakulosena.
- Ne o noi muut askareet ku tul sit päällimmäisiks, niinku muija ja mukulat, tyä ja uraputki, Mutikaine selost. - Siihe ne porukat hajoova ja kaverisuhteet kariutuva.
- Nii se tais ol, ku tul muija kainaloo ni sit ei enää pal kettä näkyny, tai viimeistä sit ku tyäns höökivaunuu erelläs, Laatikaine myäns. - Tyä peräski men mont jopa ulkomailki.
- Semmost se o elämä, kovaa ja karuu. Sitä ei moni kestä selvinpäi olleska, ainaska sit ku se sattuu muutama kerra kunnol potkasema ja talloma, Mutikaine totes. - Siihe o sit taas moni jo kuallukki.
- Nii o, pää tai maksa ei kestä juamari elon tiäl, ku juamine o humalahakuist, Laatikaine myäns.
- Mut mitä me täs synkistellää, me ollaa sentäs aika hyväs kunnos viäl, Mutikaine huamautti.
- Ihme kyl. Tarttee koputtaa puuta, sanos Laatikaine ja hakkas päätäs nyrkilläs.
- Älä helkutis noi kovi hakkaa, menee viäl posliinikalustos hajal, Mutikaine varotti.
- Ei mul viäl ol tekarei, Laatikaine hymähti.
- Ja pääki o iha tyhjä, kuunteles ny, Laatikaine jatko pistäe suus ympyrkäisest auki ja koput rystysil päälakeas saare aikka onto kumina.
- No perhana, nii kuuluu oleva, Mutikaine totes naurae. - Kaikkii vanhoi konstei sää viäl ossaakki.
- Ossaa mää tänki, Laatikaine innostu ja pist kätes kainalosse kouruks ja heilaut olkavartes siihe kiin kajauttae komia piaruääne ilmoil.
- Nii näyt ossaava, Mutikaine nauro.
- Ossaaks viäl ton lorun mitä sillo jauhetti "singsingsaana tekelikipaana tekeliki tikimani putsanhai". Se piti lausuu yhtä pötköö, jatko Mutikaine.
Muutama kerra yritettyäs ja takerreltuas Laatikaine luavutti. Pualeevälii saakka men aika hyvi mut sit alko takertelema.
- Ei onnistu enää ja tost viäl kisailti et kuka lausuu sen rotlan nopeimmi, Laatikaine totes.
- Kaikkee hulluu sitä o kokeiltukki, mut pääasia et hauskaa ol, Mutikaine nauro viälki Laatikaise lausuntayrityst.
- No nii no, tommoset lapsuure hauskuuret o taakse jäänyt elämää, vaik sää kyl osasit ton lorun iha mukavaste, Laatikaine huamautti.
- Mää ain välil rallattele sitä joskus viälki, ettei pääs unohtumaa. Mut yks me sentäs osataa kumpiki. Kippis ja kulaus, sanos Mutikaine kohottae olutpulloas.
- Kippis ja kulaus, toisti Laatikaine kohottae omaa pulloas.
- Häh? kysäs Mutikaine ja nost katsees tiattiksest.
- Em mää mittää sanonu, tai jos sanosi ni ajatteli äänee, Laatikaine tokas.
- Mihi se sit ol kommentti? Mutikaine uteli viälki.
- Se tais ol toho telkkariohjelmasse, Laatikaine sano hörpäte öölistäs siivu.
- Mitäs siin sit tapahtu? Mutikaine ol yhä pihal.
- Siin vaa ol tommone joku tyyppi ku sai valita jonku sussu ittelles, se valitti tommose uhkee mut kummiski piäne prunette. Siihe mää taisi sanno, et kyl maar määki. Tarkoti et kyl määki olsi ton ottanu, Laatikaine selost.
- Oleks tulos vanhaks ku telkkarin kans jutustat? Mutikaine kysys ja sytyt tupaki.
- Mää taira ol liikka yksinäs nykysi, Laatikaine tuumis.
- Aika usse sää täälki käyt, Mutikaine totes.
- Joo, mut sen lisäks ei pal kaverei enää ol jäljel. Eikä yksinäs tul mentyy eres kaljal mihinkä, tuumis Laatikaine. - Sitä o ku orpo piru taivaa portil, voi vaa tuumii: Miks ovi ei aukane mulle, onks rotuni syytä ny tää.
- Heh heh, aikas ovela vertaus toi, kyl sul viäl ainaski lanttu leikkaa, Mutikaine nauro.
- Ei se pal auta. Mihi ihmeesse koko se iso porukka katos sit ku tultti aikuisikkä? Laatikaine miättis alakulosena.
- Ne o noi muut askareet ku tul sit päällimmäisiks, niinku muija ja mukulat, tyä ja uraputki, Mutikaine selost. - Siihe ne porukat hajoova ja kaverisuhteet kariutuva.
- Nii se tais ol, ku tul muija kainaloo ni sit ei enää pal kettä näkyny, tai viimeistä sit ku tyäns höökivaunuu erelläs, Laatikaine myäns. - Tyä peräski men mont jopa ulkomailki.
- Semmost se o elämä, kovaa ja karuu. Sitä ei moni kestä selvinpäi olleska, ainaska sit ku se sattuu muutama kerra kunnol potkasema ja talloma, Mutikaine totes. - Siihe o sit taas moni jo kuallukki.
- Nii o, pää tai maksa ei kestä juamari elon tiäl, ku juamine o humalahakuist, Laatikaine myäns.
- Mut mitä me täs synkistellää, me ollaa sentäs aika hyväs kunnos viäl, Mutikaine huamautti.
- Ihme kyl. Tarttee koputtaa puuta, sanos Laatikaine ja hakkas päätäs nyrkilläs.
- Älä helkutis noi kovi hakkaa, menee viäl posliinikalustos hajal, Mutikaine varotti.
- Ei mul viäl ol tekarei, Laatikaine hymähti.
- Ja pääki o iha tyhjä, kuunteles ny, Laatikaine jatko pistäe suus ympyrkäisest auki ja koput rystysil päälakeas saare aikka onto kumina.
- No perhana, nii kuuluu oleva, Mutikaine totes naurae. - Kaikkii vanhoi konstei sää viäl ossaakki.
- Ossaa mää tänki, Laatikaine innostu ja pist kätes kainalosse kouruks ja heilaut olkavartes siihe kiin kajauttae komia piaruääne ilmoil.
- Nii näyt ossaava, Mutikaine nauro.
- Ossaaks viäl ton lorun mitä sillo jauhetti "singsingsaana tekelikipaana tekeliki tikimani putsanhai". Se piti lausuu yhtä pötköö, jatko Mutikaine.
Muutama kerra yritettyäs ja takerreltuas Laatikaine luavutti. Pualeevälii saakka men aika hyvi mut sit alko takertelema.
- Ei onnistu enää ja tost viäl kisailti et kuka lausuu sen rotlan nopeimmi, Laatikaine totes.
- Kaikkee hulluu sitä o kokeiltukki, mut pääasia et hauskaa ol, Mutikaine nauro viälki Laatikaise lausuntayrityst.
- No nii no, tommoset lapsuure hauskuuret o taakse jäänyt elämää, vaik sää kyl osasit ton lorun iha mukavaste, Laatikaine huamautti.
- Mää ain välil rallattele sitä joskus viälki, ettei pääs unohtumaa. Mut yks me sentäs osataa kumpiki. Kippis ja kulaus, sanos Mutikaine kohottae olutpulloas.
- Kippis ja kulaus, toisti Laatikaine kohottae omaa pulloas.
Mutikaise hullutus
Mutikaine käpysteli hapsutakis, farkuis ja bootseis jokirantta pitki katelle uteliaa tuntusest paikal olevii pyärii. Oli taas tää jokaviikkone motoristie kokoontumisilta. Pyärii ol nii et ei oikke uskonu, et suames olis mikkä lama lainka vaikuttamas. Kyl näihi ol nii pal tuahta kulunu. Näyt kyl iha silt et ainaski täs harrikkaporukas ol valla tommossi keski-iä ohittanei.
Siin kävellessäs hän huamas et toispual kattu kurvas tutu näköne Foortti parkkisse. Laatikaineha siält tyäntys ja alko tulemaa yli karu.
- Hei sun heiluvilles, Mutikaine moikkas Laatikaise päästyy peril. - Mikäs sunt tänne lennät.
- Moro, mää vaa pääti tul kattelema tätäki tapahtumaa ku e oikke koska tääl ol käyny, Laatikaine morjesti.
- Onks sul viäläki toi tommone pelko pääl, ku sillo nuarempana noit paskasakkilaissi kohtaa, kysäs Mutikaine virnistäe.
- Sitä se taita ol. Meinaa et kyl näit vehkei iha miälikses kattelee ku niilt tual jokapual välil näkke, Laatikaine sanos katelle ympärilles. - Sääki olet oikke asustautunu teema mukka. Luulis et sul o pyärä itelki.
Mutikaine virnist mittä puhumat ja jatko pyärie tarkasteluu kuljeskelle jalkakäytävää etteppäi. Ain välil hän morjesteli jollekki ja jäi välil vähä vaihtelema kuulumissi. Laatikaine seuras peräs vähä ihmetelle, et mist ny tuulee. Mutikaineha kulkee tääl ku kotonas ja tuntee mont noist motoristeist.
- Mitäs tää ny o? Oleks paljonki tääl aikaas viättäny? Laatikaine kysys uteliaana.
- Kyl mää aika pal, ainaski viime aikoin, Mutikaine vastas hymähtäe salaperäsest.
- Missäs sun Opelis o ? Laatikaine ihmetteli kattoe parkkialuet erestakas.
- Se o koton lepäilemäs, Mutikaine totes naureskelle.
- Mil sää sit olet liikkeel? Laatikaine ihmeentys. - Et ainaska bussil.
- En nii, sanos Mutikaine arvotuksellisest ja pyssäs yhre pyärä taakse laittae tupakiks ja tarjote Laatikaiselki.
- Et kai sää ol prätkää hommannu? Laatikaisel väläht.
- No joo, jonkullaise semmose, Mutikaine myäns tuprutelle tupakkias.
- Mis se sit o? Laatikaine innostu katelle ympärilles ja yrittäe ajatel mikä olis semmone Mutikaise tyylii sopiva pyärä. Nää näytti kaik nii mahtavilt koneilt ettei Mutikaisel tommossi olis varaa.
Mutikaine vaa myhäili ja anto Laatikaise arvuutella. Täs osas rantta ol noit Harrikoi yks toistas komeempii. Jospa se ol tual kauempa mis ol noit muit pyärii ja historiikkiryhmä. Laatikaine meinas lähtee kävelemä kauemmas, mut Mutikaine vaa seisos paikallas tommose pitkänokkase chopperi takan.
- Ei kai vaa tää ol sun? Laatikaine hämmästy.
- Taitaa se ol mun, Mutikaine totes ykskantaa.
- Mil sää ton olet saanu ostettu? Eiks tommone maksa nii pirust? Laatikaine uteli.
- Mää vaihro tän mun paattisse, siihe pikaliipparii joka seisos siäl vajas, Mutikaine selvitti. - Ny tarttis sit kaivaa noi kynäruiskuvehkeet esil ja maalata tää hianoks, mut en viäl o ehtiny, ku tää o ollu mul vast vajaa kuukaure.
- Nii kaua. Miksem mää ol sitä ollenka huamannu. Eihä siit ol ku runsas viikko ku kävin, Laatikaine kysäs.
- Ei käyty sillo vajas, Mutikaine totes. - Mehä vaa grillattii puutarhamajas.
- Ja osasikki pittä mölyt mahassas, Laatikaine tokas. - Olis ny luullu et olsit eres hiukka kehassu.
- Miks? Tää ol iha hianoo nährä sun naamas ku honasit tän assia, Mutikaine myhäili.
- Mut ny mää lähre taas kotia kohre. Tuleks peräs? Mutikaine istaht pyäräs pääl laittae kypärää päähäs.
- No joo, voin mää tullakki, Laatikaine vastas katelle ku Mutikaine veti hanskat käsiis ja paino startis pyärän käymää. Mahtava jyrinä saattelemana Mutikaine kurvas parkist loitote Martisiltaa kohre. Laatikaine asteli päätäs puristelle Foortilles ja läht ajeleen Mutikaise perää.
Siin kävellessäs hän huamas et toispual kattu kurvas tutu näköne Foortti parkkisse. Laatikaineha siält tyäntys ja alko tulemaa yli karu.
- Hei sun heiluvilles, Mutikaine moikkas Laatikaise päästyy peril. - Mikäs sunt tänne lennät.
- Moro, mää vaa pääti tul kattelema tätäki tapahtumaa ku e oikke koska tääl ol käyny, Laatikaine morjesti.
- Onks sul viäläki toi tommone pelko pääl, ku sillo nuarempana noit paskasakkilaissi kohtaa, kysäs Mutikaine virnistäe.
- Sitä se taita ol. Meinaa et kyl näit vehkei iha miälikses kattelee ku niilt tual jokapual välil näkke, Laatikaine sanos katelle ympärilles. - Sääki olet oikke asustautunu teema mukka. Luulis et sul o pyärä itelki.
Mutikaine virnist mittä puhumat ja jatko pyärie tarkasteluu kuljeskelle jalkakäytävää etteppäi. Ain välil hän morjesteli jollekki ja jäi välil vähä vaihtelema kuulumissi. Laatikaine seuras peräs vähä ihmetelle, et mist ny tuulee. Mutikaineha kulkee tääl ku kotonas ja tuntee mont noist motoristeist.
- Mitäs tää ny o? Oleks paljonki tääl aikaas viättäny? Laatikaine kysys uteliaana.
- Kyl mää aika pal, ainaski viime aikoin, Mutikaine vastas hymähtäe salaperäsest.
- Missäs sun Opelis o ? Laatikaine ihmetteli kattoe parkkialuet erestakas.
- Se o koton lepäilemäs, Mutikaine totes naureskelle.
- Mil sää sit olet liikkeel? Laatikaine ihmeentys. - Et ainaska bussil.
- En nii, sanos Mutikaine arvotuksellisest ja pyssäs yhre pyärä taakse laittae tupakiks ja tarjote Laatikaiselki.
- Et kai sää ol prätkää hommannu? Laatikaisel väläht.
- No joo, jonkullaise semmose, Mutikaine myäns tuprutelle tupakkias.
- Mis se sit o? Laatikaine innostu katelle ympärilles ja yrittäe ajatel mikä olis semmone Mutikaise tyylii sopiva pyärä. Nää näytti kaik nii mahtavilt koneilt ettei Mutikaisel tommossi olis varaa.
Mutikaine vaa myhäili ja anto Laatikaise arvuutella. Täs osas rantta ol noit Harrikoi yks toistas komeempii. Jospa se ol tual kauempa mis ol noit muit pyärii ja historiikkiryhmä. Laatikaine meinas lähtee kävelemä kauemmas, mut Mutikaine vaa seisos paikallas tommose pitkänokkase chopperi takan.
- Ei kai vaa tää ol sun? Laatikaine hämmästy.
- Taitaa se ol mun, Mutikaine totes ykskantaa.
- Mil sää ton olet saanu ostettu? Eiks tommone maksa nii pirust? Laatikaine uteli.
- Mää vaihro tän mun paattisse, siihe pikaliipparii joka seisos siäl vajas, Mutikaine selvitti. - Ny tarttis sit kaivaa noi kynäruiskuvehkeet esil ja maalata tää hianoks, mut en viäl o ehtiny, ku tää o ollu mul vast vajaa kuukaure.
- Nii kaua. Miksem mää ol sitä ollenka huamannu. Eihä siit ol ku runsas viikko ku kävin, Laatikaine kysäs.
- Ei käyty sillo vajas, Mutikaine totes. - Mehä vaa grillattii puutarhamajas.
- Ja osasikki pittä mölyt mahassas, Laatikaine tokas. - Olis ny luullu et olsit eres hiukka kehassu.
- Miks? Tää ol iha hianoo nährä sun naamas ku honasit tän assia, Mutikaine myhäili.
- Mut ny mää lähre taas kotia kohre. Tuleks peräs? Mutikaine istaht pyäräs pääl laittae kypärää päähäs.
- No joo, voin mää tullakki, Laatikaine vastas katelle ku Mutikaine veti hanskat käsiis ja paino startis pyärän käymää. Mahtava jyrinä saattelemana Mutikaine kurvas parkist loitote Martisiltaa kohre. Laatikaine asteli päätäs puristelle Foortilles ja läht ajeleen Mutikaise perää.
Myräkkä
- Kyl se nii o, totes Mutikaine jatkamat lausettas katelle synkkii pilvii taivaarannal.
- Kui? kysys Laatikaine verelle pressuu just maalatu paati pääl peitteeks.
- Taitaa tul sare, Mutikaine vastas ja läht kiireel kiinnittämä pressunarui paati pääl olevaa kehikkosse.
- On se sit hyvä et ruvetti peittelemä tätä, ettei men maalaus piloil, Laatikaine totes solmie narui ja katsahtae taivaarantta.
- Jep, mut mahretaaks me ehtii kaik solmima kunnol. Toi nousee vähä piru äkki, Mutikaine totes kiirehtie naruje solmimises.
- Näyttää tosiaa nouseva aika vauhril ja ny ruppee jo tuulema. Saiks siält pualt jo kaik kiin, kiireht Laatikaine.
- Tääl o viäl pari naruu löysäl, Mutikaine sanos ja touhtas naruje kans.
- Tääl pualel o valmist, Laatikaine ilmot suaristae selkäs.
- Nii täälki, huikkas Mutikaine tois pualt paattii. - Onneks tää pressu o noi suur et se menee maaha saak molemmi puali, eikä jää päistkä auk.
- Noi maalaus vehkeet viäl vajaa ja sit mennä äkki siäl ettei kastuta, Laatikaine kiireht.
Maalaus vehkeet saatii kunnial vajasse ja ovi kiin. Kaverukse kiiruhtiva Mutikaise taloo kohre. Siin samas alko vet tul ku saavist kaatae.Äijät pistivä juaksuks.
- Ei pal myähästytty, mut kuiteski, puuskut Laatikaine veranna kato al päästyäs.
- Ny maistuu kuuma kaffeplörä, Mutikane totes aukaste ove ja potkaste märät kengät jaloistas menne keittiösse riisue märkii vaattei mennessäs.
Laatikaine men peräs ja pysähty ovel tuijottae Mutikaist joka keit kaffet siäl iha ilkite mulkite.
- Riisu ny hyvä miäs ne märät vaatteet päältäs ettes iha kipeeks tul, Mutikaine totes vilkaste Laatikaist joka seisos ovel vettä value.
- Kyl ne siin kuivava, Laatikaine esteli.
- Haist home. Iso äijä, älä ny vaa ala tos iäs ujostelema ku ei tääl ol eres tota naisväkkekä paikal, Mutikaine naureskeli kaivae kaapist pari oikke tosi isoo pyyhet. - Kiatouru toho ku olet riisunu. Pistetä sit vaatteet kuivama.
Mutikane ol saanu kaffet tehtyy, haettuu kupei ja kaarettuuki, ku Laatikaine ilmestys pöyrä ääre kiatoutuneena pyyhkesse kute Mutikainenki. Olo alko jo tuntuu aika mukavalt, toisi ku tual akkuna takan. Siäl ol alkanu jyristämä melkke ku itärintamal aikoinas ja loimuki ol lähestulkoo samallaine.
- Kyl o sentäs hianoo ol tääl sisäl ny, totes Laatikaine katelle ukkosmyrskyy.
- Toivottavast se meirä pressu kestää tämmöse myräkä, Mutikaine hualehtis.
- On se sentäs tuulesuajas, mut tää sare o aika raju, Laatikaine miättis.
- Onha siin katokses kyl aika jyrkkä harja, Mutikaine totes. - Katellaa sit ku tää myräkkä loppuu.
- Mut on se sit komiaa ku oikke luanto jyllää, Laatikaine ihasteli. - Koko aja salamoi ja jytistää. Vaik o päivä ni o pimiää ja salamat vaa valasee välil iha kirkkaaks kaike.
- No perkules, ny men sähköt, Mutikaine kiros ku tul hämärä. - Tarvitaaks kynttilöi? Ne o siin oikianpualeises lipasto laatikos ja jalat o siin pääl.
Laatikaine käyt sytkärii avukses ja haki kynttilöi, laitto jalkaa ja sytyt ne. Kynttilät loiva häilyvää valoo hämärää huaneesse. Laatikaine aset ne pöyrä keskel.
- Ny meil o oikke tunnelmalline kaffehetki, ei puutu ku pari naikkost vaa, Laatikaine myhäili.
- Nehä olis koko aja kainalos ku pelkäisivä, Mutikaine totes.
- Just sitä varte niit oliski kiva ny ol tääl, Laatikaine haaveili. - Olis se kiva eres lohrutel vaikkei muuhu enää pystyiskä, ellei sit tapahtuis piänt ihmet.
- Ulkose erellytykse kyl olisiva kaikil ihmeil, salamoi ja ukkostaaki, ku kauhufilmeis, Mutikaine totes katelle akkunast pihal.
- No joo ja kauhee tuuliki, niinku niis ain, Laatikaine sanos. - Täs vois muute kattoo vaik telkkarii, mut ku se o vähä hankalaa näi kynttilävalos.
- Joopa joo, ei telkkari kattomine oikke onnistu ilma sähköi. Mutikainenki myäns. - Mut vois otta shakkimatsi jos sää viäl ossaat.
- Ei se taito unohru vaik vähä ruastuis aja kulues, Laatikaine virkko. - Mis sun pelis o?
- Se o siäl piironkilaatikos mist sää otit noit kynttilöiki. Se o alemp laatikko vaa, Mutikaine neuvo.ja kaato lissää kaffet ennenku se jähtyis.
Mutikaine ja Laatikaine syventysivä shakkipeli lumoihi kynttilöire loimus luare aavemaissi varjoi seinil pelatessas.
Pualtoist tuntii ja kaks pelii myähemmi ukkone ol jo kaukan ja sarekki alko lakkaama sähköje äkkiä välähtäes pääl. Melkke silmät sokastus. Mutikaine nous het tekemä lissä kaffet ja tuaree kaffe kera pelaamist jatketti.
- Kui? kysys Laatikaine verelle pressuu just maalatu paati pääl peitteeks.
- Taitaa tul sare, Mutikaine vastas ja läht kiireel kiinnittämä pressunarui paati pääl olevaa kehikkosse.
- On se sit hyvä et ruvetti peittelemä tätä, ettei men maalaus piloil, Laatikaine totes solmie narui ja katsahtae taivaarantta.
- Jep, mut mahretaaks me ehtii kaik solmima kunnol. Toi nousee vähä piru äkki, Mutikaine totes kiirehtie naruje solmimises.
- Näyttää tosiaa nouseva aika vauhril ja ny ruppee jo tuulema. Saiks siält pualt jo kaik kiin, kiireht Laatikaine.
- Tääl o viäl pari naruu löysäl, Mutikaine sanos ja touhtas naruje kans.
- Tääl pualel o valmist, Laatikaine ilmot suaristae selkäs.
- Nii täälki, huikkas Mutikaine tois pualt paattii. - Onneks tää pressu o noi suur et se menee maaha saak molemmi puali, eikä jää päistkä auk.
- Noi maalaus vehkeet viäl vajaa ja sit mennä äkki siäl ettei kastuta, Laatikaine kiireht.
Maalaus vehkeet saatii kunnial vajasse ja ovi kiin. Kaverukse kiiruhtiva Mutikaise taloo kohre. Siin samas alko vet tul ku saavist kaatae.Äijät pistivä juaksuks.
- Ei pal myähästytty, mut kuiteski, puuskut Laatikaine veranna kato al päästyäs.
- Ny maistuu kuuma kaffeplörä, Mutikane totes aukaste ove ja potkaste märät kengät jaloistas menne keittiösse riisue märkii vaattei mennessäs.
Laatikaine men peräs ja pysähty ovel tuijottae Mutikaist joka keit kaffet siäl iha ilkite mulkite.
- Riisu ny hyvä miäs ne märät vaatteet päältäs ettes iha kipeeks tul, Mutikaine totes vilkaste Laatikaist joka seisos ovel vettä value.
- Kyl ne siin kuivava, Laatikaine esteli.
- Haist home. Iso äijä, älä ny vaa ala tos iäs ujostelema ku ei tääl ol eres tota naisväkkekä paikal, Mutikaine naureskeli kaivae kaapist pari oikke tosi isoo pyyhet. - Kiatouru toho ku olet riisunu. Pistetä sit vaatteet kuivama.
Mutikane ol saanu kaffet tehtyy, haettuu kupei ja kaarettuuki, ku Laatikaine ilmestys pöyrä ääre kiatoutuneena pyyhkesse kute Mutikainenki. Olo alko jo tuntuu aika mukavalt, toisi ku tual akkuna takan. Siäl ol alkanu jyristämä melkke ku itärintamal aikoinas ja loimuki ol lähestulkoo samallaine.
- Kyl o sentäs hianoo ol tääl sisäl ny, totes Laatikaine katelle ukkosmyrskyy.
- Toivottavast se meirä pressu kestää tämmöse myräkä, Mutikaine hualehtis.
- On se sentäs tuulesuajas, mut tää sare o aika raju, Laatikaine miättis.
- Onha siin katokses kyl aika jyrkkä harja, Mutikaine totes. - Katellaa sit ku tää myräkkä loppuu.
- Mut on se sit komiaa ku oikke luanto jyllää, Laatikaine ihasteli. - Koko aja salamoi ja jytistää. Vaik o päivä ni o pimiää ja salamat vaa valasee välil iha kirkkaaks kaike.
- No perkules, ny men sähköt, Mutikaine kiros ku tul hämärä. - Tarvitaaks kynttilöi? Ne o siin oikianpualeises lipasto laatikos ja jalat o siin pääl.
Laatikaine käyt sytkärii avukses ja haki kynttilöi, laitto jalkaa ja sytyt ne. Kynttilät loiva häilyvää valoo hämärää huaneesse. Laatikaine aset ne pöyrä keskel.
- Ny meil o oikke tunnelmalline kaffehetki, ei puutu ku pari naikkost vaa, Laatikaine myhäili.
- Nehä olis koko aja kainalos ku pelkäisivä, Mutikaine totes.
- Just sitä varte niit oliski kiva ny ol tääl, Laatikaine haaveili. - Olis se kiva eres lohrutel vaikkei muuhu enää pystyiskä, ellei sit tapahtuis piänt ihmet.
- Ulkose erellytykse kyl olisiva kaikil ihmeil, salamoi ja ukkostaaki, ku kauhufilmeis, Mutikaine totes katelle akkunast pihal.
- No joo ja kauhee tuuliki, niinku niis ain, Laatikaine sanos. - Täs vois muute kattoo vaik telkkarii, mut ku se o vähä hankalaa näi kynttilävalos.
- Joopa joo, ei telkkari kattomine oikke onnistu ilma sähköi. Mutikainenki myäns. - Mut vois otta shakkimatsi jos sää viäl ossaat.
- Ei se taito unohru vaik vähä ruastuis aja kulues, Laatikaine virkko. - Mis sun pelis o?
- Se o siäl piironkilaatikos mist sää otit noit kynttilöiki. Se o alemp laatikko vaa, Mutikaine neuvo.ja kaato lissää kaffet ennenku se jähtyis.
Mutikaine ja Laatikaine syventysivä shakkipeli lumoihi kynttilöire loimus luare aavemaissi varjoi seinil pelatessas.
Pualtoist tuntii ja kaks pelii myähemmi ukkone ol jo kaukan ja sarekki alko lakkaama sähköje äkkiä välähtäes pääl. Melkke silmät sokastus. Mutikaine nous het tekemä lissä kaffet ja tuaree kaffe kera pelaamist jatketti.
Luanno helmas
Mutikaine ja Laatikaine oliva vaihteeks kaffel. Täl kertta kyl rantakalliol. He oliva laittane termarisse kaffet ja menne luanno helmasse. Aurinko porot nii pirust ettei tahtonu oike mittä nähräkkä ainaska ku kattos merel päi vere pintta pitki. Siäl se aurinkoki möllöt veren takan ja heijast nii kirkkaast vette ettei ollu mitää tolkku katel sinpäinkä, sokkeeks siit tul.
- Mitäs tykkäät Laatikaine täst merellisest kaffehetkest, Mutikaine kysäs kaatae termarist kaffet kuppeihi.
- Mikäs täs ny o köllötelles ja kitates kaffeplörä napaas, Laatikaine ilmas miälipitees kaivae kassistas munkkipussi esil.
- Otas tost ny vaik tommone piispamunkki, Laatikaine tokas ottae pussist vaaleenpunasel sokeritahnal päällystetyi munkei esil.
- Mis ne piispamunkit sit ova? Mutikaine kysys. - Noit o berliinimunkei.
- Kyl ne mul myyti piispoin, Laatikaine totes.
- Mää ole mont kertta kyl niil myyjilki sanonu, et ne valkopäällise ova oikei piispoi, mut ei ne mittä usko. Mää ole sentäs ollu joskus leipomoski töis ja sillo nää oli berliinei, tuahtus Mutikaine.
- Mitäs sil ny sit o välii mitä ne o kunha ova hyvii, Laatikaine sanos.
- Milt tunttu istuu tääl kuutamos kaffel? Mutikaine kysäs kattoe Laatikaist.
- Mite nii kuutamos, nythä o kirkas päivä, Laatikaine ihmetteli.
- Ei ku ny o yä ja toi o kuu tual taivaal, Mutikaine sanos.
- Mite nii? Aurinko se o, Laatikaine kattos Mutikaist niinku se olis seonnu.
- Ei ku se o kuu ku mää sano nii, Mutikaine totes.
- Mites nii, Laatikaine hölmistys.
- No jos nää berliinit o piispoi, ku joku o nii nykyää päättäny ja nimenny, ni toi o kuu ku kerra mää olen nii päättäny ja nimenny, Mutikaine selost. - Kyl joku tolkku täs maailmas pittä ol.
- Nii kai sit, Laatikaine myäntys.
- Mitäs sää muute meinaat siit, et mis me asuta? Mutikaine kysäs.
- Suames, Laatikaine totes.
- Ent sit jos EU:st tulis liittovaltio? Mutikaine jatko kyselyäs.
- Suames, Laatikane vastas.
- Ja paskat, sää asuisit EU:s niinku kaik muutki, Mutikaine tokas, - Eihä Texasilaisekka asu Texasis vaa USA:s.
- Nii tiätty, nii siin kävis tiätenki, Laatikainenki totes.
- Olisik se sit kivaa, vaik ei meil kyl nykkä pal valtta enää ol. Turhaa kualiva noi viime sotie uhrikki, paitti jos oteta se nii, et nyt sentäs seuraavaks varmaa puhuta englist eikä venäjää. Mää luule et Ranska ja Saksa jää toiseks ku valitaa yhteist kiält, Mutikaine selost.
- Ei viittitä puhhu noi sekavii assioi ku politiikkaa, Laatikaine ehrotti.
- No ei sit, kuunnella vaa lintuje lauluu, nii kaua ku toi kuulo pelaa senki verra, Mutikaine myäntys.
- Onks sul jo ruvennu kuulo reistaama? Mää en kyl enää kuule sirkkoje sirityst, Laatikaine uteli.
- Jos totta puhuta, ni em määkä, Mutikaine myäns. - Mut noi lokit ja sorsakki mää viäl kuule.
- Nii määki, nautitaa sit niist niin kaua ku ne sentäs kuulla, Laatikaine totes.
Mutikaine myäntys ottama berliinimunki alkae pistellä sitä poskees kaffettas hörppie. Laatikaine ol jo syäny munkkis ja pist tupakiks nautiskelle auringost ja ot toise kupi kaffet.
- Mitäs tykkäät Laatikaine täst merellisest kaffehetkest, Mutikaine kysäs kaatae termarist kaffet kuppeihi.
- Mikäs täs ny o köllötelles ja kitates kaffeplörä napaas, Laatikaine ilmas miälipitees kaivae kassistas munkkipussi esil.
- Otas tost ny vaik tommone piispamunkki, Laatikaine tokas ottae pussist vaaleenpunasel sokeritahnal päällystetyi munkei esil.
- Mis ne piispamunkit sit ova? Mutikaine kysys. - Noit o berliinimunkei.
- Kyl ne mul myyti piispoin, Laatikaine totes.
- Mää ole mont kertta kyl niil myyjilki sanonu, et ne valkopäällise ova oikei piispoi, mut ei ne mittä usko. Mää ole sentäs ollu joskus leipomoski töis ja sillo nää oli berliinei, tuahtus Mutikaine.
- Mitäs sil ny sit o välii mitä ne o kunha ova hyvii, Laatikaine sanos.
- Milt tunttu istuu tääl kuutamos kaffel? Mutikaine kysäs kattoe Laatikaist.
- Mite nii kuutamos, nythä o kirkas päivä, Laatikaine ihmetteli.
- Ei ku ny o yä ja toi o kuu tual taivaal, Mutikaine sanos.
- Mite nii? Aurinko se o, Laatikaine kattos Mutikaist niinku se olis seonnu.
- Ei ku se o kuu ku mää sano nii, Mutikaine totes.
- Mites nii, Laatikaine hölmistys.
- No jos nää berliinit o piispoi, ku joku o nii nykyää päättäny ja nimenny, ni toi o kuu ku kerra mää olen nii päättäny ja nimenny, Mutikaine selost. - Kyl joku tolkku täs maailmas pittä ol.
- Nii kai sit, Laatikaine myäntys.
- Mitäs sää muute meinaat siit, et mis me asuta? Mutikaine kysäs.
- Suames, Laatikaine totes.
- Ent sit jos EU:st tulis liittovaltio? Mutikaine jatko kyselyäs.
- Suames, Laatikane vastas.
- Ja paskat, sää asuisit EU:s niinku kaik muutki, Mutikaine tokas, - Eihä Texasilaisekka asu Texasis vaa USA:s.
- Nii tiätty, nii siin kävis tiätenki, Laatikainenki totes.
- Olisik se sit kivaa, vaik ei meil kyl nykkä pal valtta enää ol. Turhaa kualiva noi viime sotie uhrikki, paitti jos oteta se nii, et nyt sentäs seuraavaks varmaa puhuta englist eikä venäjää. Mää luule et Ranska ja Saksa jää toiseks ku valitaa yhteist kiält, Mutikaine selost.
- Ei viittitä puhhu noi sekavii assioi ku politiikkaa, Laatikaine ehrotti.
- No ei sit, kuunnella vaa lintuje lauluu, nii kaua ku toi kuulo pelaa senki verra, Mutikaine myäntys.
- Onks sul jo ruvennu kuulo reistaama? Mää en kyl enää kuule sirkkoje sirityst, Laatikaine uteli.
- Jos totta puhuta, ni em määkä, Mutikaine myäns. - Mut noi lokit ja sorsakki mää viäl kuule.
- Nii määki, nautitaa sit niist niin kaua ku ne sentäs kuulla, Laatikaine totes.
Mutikaine myäntys ottama berliinimunki alkae pistellä sitä poskees kaffettas hörppie. Laatikaine ol jo syäny munkkis ja pist tupakiks nautiskelle auringost ja ot toise kupi kaffet.
Puhelinkeskustelu
Mutikaine paino pikavalintaa kännykästäs ja nost sen korvalles. Muutama kerra soituas tul vastaus.
- Don Viaton, joku vastas pehmeel äänel.
- A.. antteeks, tais men vääri, Mutikaine hämmästys ja sulki puhelime ennenku siält ehritti vastat enemppä.
- Mikähä täs ny o? Mutikaine fundeeras ja soit uurestas.
- Raison ruumis ja arkku, puhelimessa ruumis, kuulus puhelimest hiukka kähee ääni.
- Sori men viäläki vääri, Mutikaine totes sulkie puhelimes ajatelle vast suljettuas et tos ol jotta hulluu kyl tos vastaukses. Hän soit uurestas.
- Helvetis, vastas täl kertta joku puhelimee.
- Antteeks, mut mis helvetis tää oikke o, Mutikaine kysäs. Nyt Mutikaine alko jo epäilemä jotta jekkuu.
- Helvetis, toist ääni.
- Saiskos pääpiru puhelimee? Mutikaine tokas.
- Ai sää haluut pääpiru puhelimee? jatko kähee ääni. - Hetkine.
- Moro, Mutikaine, sanos jo tutump ääni.
- Api perkele, nii tiätty. Tämmöst vois just sult orotta, Mutikaine tunnist ääne.
- No eks sää pääpiruu pyytänykki puhelimesse? Api kysäs myhäille.
- No joo, mut mikä toi Don Viaton ol mikä ensteks vastatti? Mutikaine uteli.
- Eiks se ollukki sit runollist, iha melkke ku toi Padre Giovanni mitä Leskine joskus muinoi käyt, Api naureskeli.
- No, kyl maar, mut se kyl löi ensteks iha ällikäl, Mutikaine totes.
- Ei pirä otta kaikkee nii tosissas, Mutikaine hyvä. Huumor se o jol täs maailmas pärjää jos o pärjääkses, Api vastas opettavaisest.
- Mitäs uut tairerintamal? Mutikaine kysys.
- Eipä täs kummemppa. Taului tehrä ja kirjotella, enimmäkses kirjotella. Api selost.
- Mitäs sil kirjal kuuluu mikä kertoo munst ja Laatikaisest? uteli Mutikaine.
- Mää meinasi et mää hautaa koko saatana homma, ei mul ol semmost varaa tehrä, mut sit mää tuli ajatelleeks e-kirjaa mihi tulis jutut kirjotuksina ja äänikirjana, Api selit.
- Mikä semmone e-kirja o? Mutikaine uteli.
- E-kirja o elektronine kirja. Se o semmone julkasu jonka voi maksuu vastaa larat neti kaut taik sit ostaa cd-levynä, Api selost.
- Mut siin sit tartte tiatsika et sitä voi lukke, Mutikaine hoksas.
- Taik sit jonku lukulaittee, mut se o halpa tehrä ja tuattais enemmä kirjottajal, Api selitti
- Nyt kyl sää sit taas hyppäät erel aikatas niinku sillo joskus sen anomaatiopajas kans, totes Mutikaine, - Kui mahtaa käyrä?
- No jaa, se animaatiohomma kaatu siihe ku pankki ei uskaltanukka mukka ja nyt ne o sit jo iha arkipäivää filmimaailmas, Api selost. - Mun tarttee viäl otta selvää et mil kaikel tämmöst voi lukkee. Ajatus o kyl iha miälenkiintone.
- Jep, määki jää miälenkiinnol orottama ton toteutumist. Kyl sää olet aikamoine nörtti. Ei ainaska vois sanno et olsit jääny kehitykse junast, Mutikaine totes.
- Täytyyhä sitä aikaas seurat, ettei tul iha fossiiliks, Api naureskeli.
- Niinpä, kehitys menee vaa nii helkutimoist vauhtii, ettei millää meinaa peräs pyssy, valit Mutikaine.
- Mut mun tarttee ny lopetella, palaillaan assiaa. Moro, Api totes.
- Palaillaan, sanos Mutikaine ja sulki puhelimes. - On se aika epeli. Äänikirja ja CD:l oleva kirja. Se o sitä nykyaikaa se, mut entäs mummot ja vaarit joil ei ol viäl semmossi laittei?
- Don Viaton, joku vastas pehmeel äänel.
- A.. antteeks, tais men vääri, Mutikaine hämmästys ja sulki puhelime ennenku siält ehritti vastat enemppä.
- Mikähä täs ny o? Mutikaine fundeeras ja soit uurestas.
- Raison ruumis ja arkku, puhelimessa ruumis, kuulus puhelimest hiukka kähee ääni.
- Sori men viäläki vääri, Mutikaine totes sulkie puhelimes ajatelle vast suljettuas et tos ol jotta hulluu kyl tos vastaukses. Hän soit uurestas.
- Helvetis, vastas täl kertta joku puhelimee.
- Antteeks, mut mis helvetis tää oikke o, Mutikaine kysäs. Nyt Mutikaine alko jo epäilemä jotta jekkuu.
- Helvetis, toist ääni.
- Saiskos pääpiru puhelimee? Mutikaine tokas.
- Ai sää haluut pääpiru puhelimee? jatko kähee ääni. - Hetkine.
- Moro, Mutikaine, sanos jo tutump ääni.
- Api perkele, nii tiätty. Tämmöst vois just sult orotta, Mutikaine tunnist ääne.
- No eks sää pääpiruu pyytänykki puhelimesse? Api kysäs myhäille.
- No joo, mut mikä toi Don Viaton ol mikä ensteks vastatti? Mutikaine uteli.
- Eiks se ollukki sit runollist, iha melkke ku toi Padre Giovanni mitä Leskine joskus muinoi käyt, Api naureskeli.
- No, kyl maar, mut se kyl löi ensteks iha ällikäl, Mutikaine totes.
- Ei pirä otta kaikkee nii tosissas, Mutikaine hyvä. Huumor se o jol täs maailmas pärjää jos o pärjääkses, Api vastas opettavaisest.
- Mitäs uut tairerintamal? Mutikaine kysys.
- Eipä täs kummemppa. Taului tehrä ja kirjotella, enimmäkses kirjotella. Api selost.
- Mitäs sil kirjal kuuluu mikä kertoo munst ja Laatikaisest? uteli Mutikaine.
- Mää meinasi et mää hautaa koko saatana homma, ei mul ol semmost varaa tehrä, mut sit mää tuli ajatelleeks e-kirjaa mihi tulis jutut kirjotuksina ja äänikirjana, Api selit.
- Mikä semmone e-kirja o? Mutikaine uteli.
- E-kirja o elektronine kirja. Se o semmone julkasu jonka voi maksuu vastaa larat neti kaut taik sit ostaa cd-levynä, Api selost.
- Mut siin sit tartte tiatsika et sitä voi lukke, Mutikaine hoksas.
- Taik sit jonku lukulaittee, mut se o halpa tehrä ja tuattais enemmä kirjottajal, Api selitti
- Nyt kyl sää sit taas hyppäät erel aikatas niinku sillo joskus sen anomaatiopajas kans, totes Mutikaine, - Kui mahtaa käyrä?
- No jaa, se animaatiohomma kaatu siihe ku pankki ei uskaltanukka mukka ja nyt ne o sit jo iha arkipäivää filmimaailmas, Api selost. - Mun tarttee viäl otta selvää et mil kaikel tämmöst voi lukkee. Ajatus o kyl iha miälenkiintone.
- Jep, määki jää miälenkiinnol orottama ton toteutumist. Kyl sää olet aikamoine nörtti. Ei ainaska vois sanno et olsit jääny kehitykse junast, Mutikaine totes.
- Täytyyhä sitä aikaas seurat, ettei tul iha fossiiliks, Api naureskeli.
- Niinpä, kehitys menee vaa nii helkutimoist vauhtii, ettei millää meinaa peräs pyssy, valit Mutikaine.
- Mut mun tarttee ny lopetella, palaillaan assiaa. Moro, Api totes.
- Palaillaan, sanos Mutikaine ja sulki puhelimes. - On se aika epeli. Äänikirja ja CD:l oleva kirja. Se o sitä nykyaikaa se, mut entäs mummot ja vaarit joil ei ol viäl semmossi laittei?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)