Kaks tutu näköst tyyppi nojas Martisilla kaitesse ja tuijot yläjuaksul päi. Ves virtas Aurajoes hiljaksilles ja joki näyt nii komialt ja isolt ku siin ei ollu enä notloselkäst Myllysiltta eikä noit pikkupaateika täyttämäs rantoi.
– Eiks ol komia näky, Mutikaine sanos ihaille näköalaa.
– Joo, tämmöne tää sais ollakki. Ei enää pal mikkä muistut Myllysillast, Laatikaine totes.
– Näyttä ny nii saakeli isoltki toi kuraprunni, Mutikaine jatko ihailemist.
– Yks suur onkelma o poistunu. Saas katto ny mimmone tulee sen tilal, Laatikaine sanos tihrute yläjuaksul päi.
– Toivottavast noi päättäjäkki ottiva onkkes eiväkkä tee mittä taireteost ku kunno silla, ku se kerra o siihe saatava, kuulemma, Mutikaine huakas. – Mut tämmösenäs toi joki olis mahtava.
– Oleks muute kuullu et ne meinaava tuara sen Bore höyrypaati tonne Marinumi tykö hotelliks? Laatikaine kysäs.
– Ai, ny ku olla ens vuan nii kuldurellei ettei mittä määrä, Mutikaine tokas.
– Eik se tos muutama vuas takaperi ollu tääl risteilypaattinaki? Laatikaine heit kysymykse.
– Oliha se ja iha mukavast men. Ei raiskannu noit rantoika niinku nää suuret peltipurkit ku siin ny menevä ruatti välii, Mutikaine myäns.
– Ens vuan tuleva noi isot purjepaatikki taas, Laatikaine huamaut.
– Mut ei sentäs ol Tall Ship kisaa? Mutikaine totes räkäste iso klimpi jokke lillimä. Siäl se vaels silla ali satama suuntta ku viherlevälautta.
– Ei, mut ne tuleva ton kuldduuripääkaupunki touhu takia, Laatikaine sanos.
– No, on sentäs jotta kateltavaaki sit taas, Mutikaine tuumas.
– Onha tän Turkku kaikenäköst touhuttu, Laatikaine huamaut. – Kai sitä ny jotta muutaki tääl o sillo kateltavan.
– Suame kuldduuri kehto esittäytty kaikel kansal. Kunnei vaa kehrost pirikkeet pettäis ja tulis alas ku Myllysilta, Mutikaine pohtis.
– Ku liikka yrittä voi käyr ohrasest. Se o tosi, myäns Laatikaine.
– Ny se sit o varma ettei nää meirä jutustelu tuakiot ot tuulta alles kustantajilt ainaska tääl Turus, Mutikaine vaihto taas puheeaihet.
– Kui nii? Oleks saanu jotta tiatto?, Laatikaine vilkas Mutikaist pistäe tupakaks.
– Kuulemma tul semmone tiato, et ei sovi kustannusohjelmasse, Mutikaine vastas laittae hänki tupakiks.
– Mikä se semmone ohjelma o? Laatikaine kysäs.
– Em mää vaa tiärä. Mää luule et se o hianomp muato sanno et jutut o paskoi ja kuivii, Mutikaine miättis.
– No kui Api sen sit ot? Laatikaine uteliaast kysys
– Em mää tiärä. Sitä varma ot päähä, mut kuulemma ol sen jo arvannukki, Mutikaine totes. – Toivottavast ei sentäs heit tiattistas akkunast pihal. On se sev verra aikkaas tähä kuluttanu.
– Ja toivottavast aukasse eres akkuna ensteks, muute voi veto käyr nivelisse, Laatikaine tuumas.
– Turus ei arvostet turkulaissi eikä turkulaisuut, mut niihä se o ain ollu, Mutikaine sanos.
– Taireta ol vähä kuivii jätkii, Laatikaine pohtis.
– Eiks täs iäs jo vähä kuivaks ruppe käymäänki? Mutikaine huamaut. – Sitähä varte tartte ain välil voirel sisukalujas ööli kans,
– No, tot helkutis. Nivelekki käyvä nii piru jäykiks. Ei se öölikä aut yhtikäs, Laatikaine myäns. – Ei enää tul mittä siitäkä, et ottais seiste varppaistas kii.
– Ei ol mullaka tullu tommosist tempuist vuaskaussi yhtikäs mittä, Mutikaine yhtys.
– Vaik ei muute itteäs vanhaks tuntiska, ni tommosist sen alkka huamaama, Laatikaine pohtis.
– Ei enää pääs puuhunka, saatikka pers erel, Mutikaine nauraht.
– Em mää ol koska pers erel päässykkä. Olek sää? Laatikaine tokas.
– No, en tosiaanka, mut kunha mainitti, Mutikaine hymäht. – Olem mää sirkukses nähny ku ne kiipesivä pers erel narui pitki ylös.
– No ne onki niit iha ihme tyyppei, Laatikaine totes.
– Mennääks täst vaik Wäiski kuppilasse kattoma josko kaffe olis kuumana? Mutikaine huamaut katelle Wäiskii päi.
– Autot o kyl tual tois pual jokke, Laatikaine tokas.
– Kyl ne siäl säilyvä. Jos joku tommossi rotiskoi tartte ni ne mene kyl mahrottoma suure tarppesse, Mutikaine sanos ja läht kävelemä Wäiskii kohre Laatikaise seurates.
– Paitti jos se sattu olema puhtaanapitolaitoksest. Päättävä yht äkki et ne o iha siivottomii ja katukuvasse sopimattomii. Viävä sit Topiojal taik mihi nykysi mahtava viäräkkä, Laatikaine virnist.
– Ei ne ny viäl iha nii siivottomii ol vaik vanhoi ovakki, Mutikaine vilkas Laatikaist. – Tartteeha niire ens laitta siihe siirtolappuki, mikäli mää jottai tiärä.
– Mut ei ne viäl ol tarppeks vanhoi, et säästyisivä vainolt, Laatikaine huamaut.
– Se o kyl iha sukkela homma, ku niist tulee iäkkäämppi ni ne ei sit olekka enää romui. Ne o vaa siin välis jonku aikka romui, Mutikaine aprikoi. – Siin välis ne pitäis sit kaik hävittä ettei jäis jälkipolvil enä mittä ihmettelemist.
– Em määkä sitä oikke ymmär, mut em mää ymmär muutenka kaikki ihmiste kotkotukssi, miät Laatikaine.
– No, em määkä. Tääl taitta ol kahrelaist porukka. Niit kenel tartte kaik olla viimese pääl ja sit tota museoväkke, Mutikaine tuumis.
– Kiärrätyksest puhuta, mut em mää tajuu mitä kiärrättämist se o ku iha toimivii vehkei viärä kaatopaikal, Laatikaine sanos.
– Jos se tarkotta sitä, et niit kiäritettä puskuraktoril siäl kaatopaikal, Mutikaine virnist.
– Säähä sen kekkasikki. Sitä se varmaa onki. Siin o vaa tullu piän kirjotusvirhe, kiärrättämine ja kiärittämine ku ova nii lähel toisias, Laatikaisel väläht.
– Enne siält sai myäs hakke jotta poiski, nykysi ei, Mutikaine muris.
– Se o varma joittenki tartunta juttuje tähre. Semmost mää tykkä kuulleeni joskus muino, muist Laatikaine.
– Eihä se enä voi tommot ol ku ei sinne sama paikka sais viär ruua jättei, Mutikaine miättis.
– Mää muista ku kiärrätyskeskus alko, ni sin viäti tavara ja siäl sai vaihtakki tavaroitas. Se ol kiärrätyst. Ny tartte niist tavaroist maksa, vaik jotta veisikki. Se o rahastust, Laatikaine muisteli.
– Välil saa tarjouksist halvemmal ja uut ku siält kiärrätyskeskuksest käytetty, Mutikaine murahteli.
– Mää ole huamannu sama ilmiö, mut jos niilt mene kysymä, ni ei se pirä paikkaas, Laatikaine totes virnuille.
– Toi o kunno kiärrätyst ku tehrä tual romukeräyspisteis, mis ei ol valvontta. Siäl menevä kaik pikkuvikaset koneekki semmosil ku ossaava laitta ne kunto ja laittava ne sit kiartto, Mutikaine saarnas.
– Se o torellist kiärrätyst se. Kaik kunnostetta mitä voira eikä rasitet kaatopaikkoi, Laatikaine myäns. – Mut ny olla Wäiski kohral. Mennääks kaffel?
– Sitähä varte tän tultti, men rappui ylös vaa, Mutikaine sanos pysähtye ylätasanteel viäl hetkeks kattoma tota jokimaisema tältki suunnalt enne sissämenoas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti