Turu murteist

Mutikaine ja Laatikaine oliva Mutikaise pihamajas roakalevol sulattelemas just grillaamias possuleikkei. Mutikaine ol syventyny johonki kirjan tapasse ja Laatikaine vaa nautiskeli aurinkost öölipullo käressäs.
– Mää en ny kyl lainka tajuu et miks tää Turunki murre pitäis karsinoira jollai lail. Siihenki pitäis liittä jotta merkillissi kirjakiälestki tullei sääntöi, Mutikaine muris nokka kirjas.
– Mitä sää ny oikke luet ku ruppesit tommossi räknäämä, Laatikaine kysäs nostae hellehattus liäri ylös sen verra et näki Mutikaise.
– No mää lue tämmöst opust joka mukamas o jonkinäköne opas turu murttesse. Tää o jonku oikke proffa tekemä, jote kait sitä pitäis sit uskko, Mutikaine vastas.
– Mil helkuti taval jostai murteest joka o joka kaupunkiosas erilaine voi tehrä joku opukse? Laatikaine kummeksus.
– Sas se., mut nii o vaa täs tehty, Mutikaine totes laskie kirja kärestäs ja kaivae tupaki hampaittes välii ja sytyttäe sen.
– Tommonenha tappa koko elävyyre murteest, Laatikaine fundeeras. – Mut kirjaoppineil ainoo oikia tapa o semmone mihi o räknätty jokku tarkat säännöt. Eihä ne muute mittä tajuu.
– Nii joo, mut tämmöstki ku tää meirä murre o iha mahrotont ruppe pistämä aisoihi. Eri ikäsekki puhuva eri taval, Mutikaine huamautti.
– Ne vast merkillissi puhuvakki ja sit kysyvä meilt mitä me oikke tarkoteta, ku me puhuta iha selkkest, Laatikaine nauraht.
– San ny sit kumpi o oikke, kaffeli vai kahveli, Mutikaine kysäs.
– Haarukka o se iha oikia muato, Laatikaine räknäs hörpäte ööliäs.
– Ja ku o oikke iso haarukka se o talikko vai? Mutikaine vinoili.
– Just ja ku o oikke iso lusikka ni se o kiffelilapio, Laatikaine nauro.
– Mut yks hauskimppi sanoi o merkitykseltäs toi kraana, Mutikaine tuumis. – Sil voi nostella melkke mitä vaa mut siit voi saara myäs vettä.
– Nii, sää tarkotat vesikraanaa ja nostokurkke eli kait nykysi nosturi, ku ei ne enää o semmossi kurje näkössi härvelei, ku enne tos Turu satamaski ol nii perkuleest, Laatikaine myhäili.
– Just, siin o sama sana joka tarkotta iha eri assioi, Mutikaine tuumis virnistelle.
– Mut kyl se särähtä korvas aika pahast, ku jokku tuleva tän ja sanova et tuleva Turkusse. Mikä se semmone kusse o? Onks se jottai mikä lasketa johonki vaik vessapönttö et saa kupla ottassas piänenemä? Laatikaine tuumis.
– Em mää tiärä mikä o kusse mut sen mää tiärä mikä o kosse ja kyl mää tule Turkku ku mää tule kotti, Mutikaine nauraht.
– Eiks kosse o semmone pojannaskali. Semmone alle hanskapainone joka ehtti kyl joka paikka pahojas tekemä vaikkei olis tarkotuska, Laatikaine fundeeras.
– No jaa, em mää ny siit pahanteost tiärä, mut semmone keskekasvune kummiski, Mutikaine tuumas.
– Flikat o vaa flikkoi vaik olsiva minkä ikässi tahans, taik nykysi seki o muuttunu likaks. Eiks nää nuaret nykysi ossa enä äffä olleska? Laatikaine miättis.
– Kunnes ne muutuva akaks vai? Mutikaine virnuili. – Sää muutut iha filosofiseks ikääntyessäs.
– Pois musta semmone henkine kehitys, Laatikaine melkke peljästys.
– Kieltämät se o iha miälenkiintost ku sullaki o jottai muutaki miäles ku flikkoje helma pituus tai pöksyje puikkuus. Mitä täs viäl onka orotettavis, Mutikaine jatko virnuiluas.
– Tiärä hänt vaik meist tulis viäl tommossi pihafilosohvei, Laatikaine tuumas pistäe tupakiks.
– Niinpä, tiär hänt sit, tuumas Mutikaine korkate öölipullo.
– Puhuta mitä puhuta, mut kyl tää murre ja varsinki tää varsinaine suame murre o sit aika vivahrerikast. Sanooha sen jo nimiki et tää Turu puale murre o varsinaine suamekiäl. Turkuha o varsinaise suame pääkaupunki sanova sit hesalaise mitä tykkäävä, Laatikaine melkke saarnas.
– Ja ny viäl kuldduuripääkaupunkiki, mikä ei kyl ol oikke Turul minkäällaist merriitti, Mutikaine lisäs.