Yks virstanpylväs

– Perskeles, Mutikaine mutisi ittekses tuijottae superikiosi ovenklasii ja siihe teipattu klappu. – Ny se sit o tapahtunu. Kyl siit kyl ol joskus jotta juttuuki.
Mutikaine läks kalppima autolles kaivae kännykkä taskustas, muttei ehtiny soittama ku paikal kurvas Laatikaine jo Foortillas. Kurvas siihe Mutikaise Ooppeli viäre ja veivas akkuna alas.
– Eiks tääl olkka kettä ku parkkiki o iha tyhjä, Laatikaine huikkas nousemat autostas.
– Ei ol, ei tul, eikä tilata. Tää o loppu ny; Mutikaine tokas vilkaste taakses autioit kioski.
– Onkoha niil sattunu jotta? Laatikaine tuumas vähä hualissas.
– Mää luule et ne o lähteny eläkkeel, Mutikaine sanos. – Semmost juttu täs joku aika takaperi tais ol.
– Jasso. Ei sit tääl ollu tarppeks kiiru vaa piti sit eläkkel men. Sillo kiirut vast alkava, virnist Laatikaine nouste autostas.
– Mut ei ny sit ennä saa mistä superii. Se aikakus o sit jääny taa, Mutikaine murisi.
– No semmost tää elämä o. Ny tarttee sit käyrä vaa jossai burgeril nappamas Burgerei, huakas Laatikaine.
– Mut ku mää e ol oikke niire ystäväks päässy, sem paremmi ku noire pizzoje ja kebabbienka, Mutikaine kaivae tupakit taskustas ja pistäe palama.
– No superi ol kyl iha omaa luakkaas. Erikoisuus täs suamemaas, Laatikaine myäns.
– Mut kaikest hualimat tartte vaa toivotta hyvii eläkepäivi Masal ja Eiral, Mutikaine totes.
– Mahtaiskos toi Api tiätä jotta, kysäs Laatikaine pistäe hänki myrkkypötkylä palama.
Mittä puhumat Mutikaine kaivo taas kännykkäs esil ja soit. Hetken puheltuas katkas puhelu ja totes: – Tähä tule ny sit pelkkä parkkipaikka vaa.
– Mitäh? Laatikaine hämmästys.
– Joo, eläkkeel ova mennee ja tää o myyty tol K-konsernil, eli tähä sit laajene toi Kesoili. Saava täst lissä parkkitilaa. Täs ol ny sit yks virstapylväs turkulaiste historiikis.
– Jasso, et tää sit torellaki loppu iha kokonas. Tämmöst se sit o, mut ei meitäkä tääl enä nii kauaa ol ketkä superii kaipais, Laatikaine fundeeras.
– Niin no muutama vuaskymmen enintäs ni sit ei enä kukka muistakka semmossi koska olleenka, Mutikaine myäns.
– Nii katoovaist o kaik meirä saavutukset. Ainoostas sorat muisteta ja neki ain vähä muuttuva ku jokku uuret tutkijat sekoileva tutkimustes kans, Laatikaine totes.
– Mut mitäs sit ny? Mihis ny mennä? Mennääks Cittari halpiskaffel, Mutikaine kysäs.
– Se o ainaski tos lähel ja voi siäl jotta tutuiki nährä, Laatikaine sanos.
– Nii se o. Täs iäs ei tutui pal nää ku Cittaris, arvauskeskukses tai sairaalas, Mutikaine myäns.
– Arvauskeskukses? Ai sää tarkotat terveyskeskust, Laatikaine virnisti.
– Jep, niinhä sitä nykysi kutsuta. Mää e kyl siihe iha menis yhtymä. Kyl siäl o iha päteviiki lääkärei, Mutikaine myhäili.
– No jaa, lähretääs sit menee et saa eres kaffet napasses. Jostai syyst ei oikke miällytä men toho Kesoili kahviosse, Laatikaine istaht autosses.
– Vaik K-kauppa se Cittariki o, Mutikaine totes.
– Mut se o sentäs iha eri juttu se, Laatikaine huamaut laittae autos käymä.
– Jep, näkyilee Cittas, Mutikaine sanos tunkie autosses ja luare haikia katsee superikioskii kurvas Laatikaise perää joka jo ol ehtiny pihast ulos.