Tavaratalos

– Tiäräks mitä Eetu sano, ku mää kysysi silt, et miks se ost heilalles tommose kaulaketjus oleva kello? Mutikaine kysäs Laatikaiselt näyttäe kultasepäliikke akkunas roikkuva kello.
– Em mää vaa tiärä, Laatikaine vastas vilkaste kello päi.
– Mää osti sen sitä varte, ku vahinko ei tul kello kaulas, Mutikaine valist.
– Ai jaa, Eetuki o oppinu vääntämä jottai tommossi, Laatikaine virnist.
Mutikaine astus sisäl tavaratalosse ja käpystel kattoma vaateosastol. Ot kättees sukki katelle niit arvostelevast.
– Et sää tommossi voi osta niis o reikä, Laatikaine sanos katelle sukki.
– Mis ihmees, Mutikaine sanos tarkastelle niit tarkemmi.
– Ethä sää niit muute jalkkaska saa, Laatikaine höräht.
– Nii tiätty, pääsippä naruttama, Mutikaine nauro pistäe sukat takas. – Pitäiskös katto jotta housui täält ku tääl kerra olla?
– Mahtaaks tääl ol jotta sun mitoilles. Sul ku o vähä tommost ylipaino, Laatikaine virnis kattoe ympärilles noit langalaihoil suunnitetui vaattei.
– Ei mul mittä ylipaino ol, pituus vaa ei ol tullu nii pitkäks ku paino vaatis, Mutikaine virnus takas. – Näyttä kyl iha semmoselt et noihi lahkeissi ei men eres keskimmäine jalka. Mennä johonki muual täält.
– Mennääs ton elektroniikka kattoma, Laatikaine sanos lähtie niire suuntta.
– Mitäs täält meinasit katto? Mutikaine kysäs katelle ympärilles. – Meinaaks ostta täält uuret korvalaput ku o toi talviki koht tulos?
– Nää olis kivat, mut ku niis ei ol karvoi pääl, et ne lämmittäis, Laatikaine virnus kattoe komioi korvakuulokkei jokka peittivä koko korvat.
– Kysytää tolt myyjält. Hei neiti saiskos vaivat? Mutikaine kysäs ohimenevält myyjält.
– Niin? myyjä pysähtys kääntye Mutikaist kohre.
– Saaks näit karvapäällysteil kans ku o toi talviki tulos, Mutikaine kysäs näyttäe kuulokkei.
– Ei valitettavasti saa, myyjä vastas hymyille. Oliko muuta?
– Ei muut, kiitokssi vaa, Mutikaine kumars kohteliaast.
– Ei sit tainnu tul kauppoi, Mutikaine kääntys Laatikaise puale joka seisos hömistyne näkösenä ihmetelle Mutikaise pokka. Tehrä ny tommone temppu kaupas. Onneks ol huumoritajune myyjä.
– Tota, em mää ny iha ulkokäyttö ajatellu, Laatikaine sai sanottu.
– Meinaaks sää sit ostta noi, Mutikaine tivas. – Onha ne kätsät siäl kerrostalokämpäs. Ei häiritte naapurei ku sää asut semmoses muurahaiskeos.
– Kai sitä sit voi semmosekski sanno vaik o siin hyväkki puales, Mutikaine pualostel mennessäs kassal.
– Niiku mikä? Mutikaine uteli.
– Ei tartte talvisi luara luntaka eikä syksysi haravira lehtti eikä kesäl ajel nurmikoi. Kaikil tavoil pal helpommal pääse, Laatikaine selost kaivaessas lompsaas plakkaristas.
– Ja kuntoki rapisee et kohina käy, Mutikaine totes ykskantta.
– Se o kyl kiältämät tosi, Laatikaine sanos ottaessas vastta kassalt vaihtorahoi ja ostamas paketi.
– Jokos meirä sit alkais ol aika aik poisttu täält putiikist? Vai olik sul viäl jotta muut? Mutikaine sanos katelle ympärilles.
– Ei mul näitäkä ollu tarkotus ostta mut ku ny sattusiva olema alennuksel, Laatikaine totes.
– Suhu ja o tarttunu toi eläkeläiste pahe, vaikkes viäl eläkkeel olekka, kaikellaist sattu ain takertuma mukka ku ne o tarjoukses, Mutikaine tokas naureskelle.
– Em mää o ennenkä pal suunnitellu mitä mää ostaisi ellei joku ol hajonnu ja semmost tartte iha välttämät, Laatikaine pualustautus pysähtye tiatokonei täyn oleva hylly ette.
– Et sää kyl tommost tartte ainaka tähä hättä, Mutikaine sanos napate Laatikaist hihast ja lähtie vetämä Laatikaist ovve kohre.
– Em mää meinaa mittä ostakka, mut kato vaa mitä uut näis ny o. Tartte sitä pyssy kehitykses muka, Laatikaine haros vasta lähtemist.
– Nii kai ja sit o joku läppäri koht kainalos ku o sopivast tarjouksel. Sää ole koht pahemp ku akkaväki alusvaatekaupa alemyynnis, Mutikaine tokas.
– Äläs ny, Laatikaine kattos hiukka loukkaantue Mutikaist.
– Seuraas ny ittäes vähä. Kyl pahalt ruppe näyttämä, Mutikaine totes.
– Mennä sit vaik toho karukulmas oleva baari kaffel ja miätitä siäl mitä viäl tehtäis, Laatikaine sanos lähtie ovest pihal.
– Semmost määki kannata, Mutikaine sanos seurate peräs.