Mutikaise hullutus

Mutikaine käpysteli hapsutakis, farkuis ja bootseis jokirantta pitki katelle uteliaa tuntusest paikal olevii pyärii. Oli taas tää jokaviikkone motoristie kokoontumisilta. Pyärii ol nii et ei oikke uskonu, et suames olis mikkä lama lainka vaikuttamas. Kyl näihi ol nii pal tuahta kulunu. Näyt kyl iha silt et ainaski täs harrikkaporukas ol valla tommossi keski-iä ohittanei.
Siin kävellessäs hän huamas et toispual kattu kurvas tutu näköne Foortti parkkisse. Laatikaineha siält tyäntys ja alko tulemaa yli karu.
- Hei sun heiluvilles, Mutikaine moikkas Laatikaise päästyy peril. - Mikäs sunt tänne lennät.
- Moro, mää vaa pääti tul kattelema tätäki tapahtumaa ku e oikke koska tääl ol käyny, Laatikaine morjesti.
- Onks sul viäläki toi tommone pelko pääl, ku sillo nuarempana noit paskasakkilaissi kohtaa, kysäs Mutikaine virnistäe.
- Sitä se taita ol. Meinaa et kyl näit vehkei iha miälikses kattelee ku niilt tual jokapual välil näkke, Laatikaine sanos katelle ympärilles. - Sääki olet oikke asustautunu teema mukka. Luulis et sul o pyärä itelki.
Mutikaine virnist mittä puhumat ja jatko pyärie tarkasteluu kuljeskelle jalkakäytävää etteppäi. Ain välil hän morjesteli jollekki ja jäi välil vähä vaihtelema kuulumissi. Laatikaine seuras peräs vähä ihmetelle, et mist ny tuulee. Mutikaineha kulkee tääl ku kotonas ja tuntee mont noist motoristeist.
- Mitäs tää ny o? Oleks paljonki tääl aikaas viättäny? Laatikaine kysys uteliaana.
- Kyl mää aika pal, ainaski viime aikoin, Mutikaine vastas hymähtäe salaperäsest.
- Missäs sun Opelis o ? Laatikaine ihmetteli kattoe parkkialuet erestakas.
- Se o koton lepäilemäs, Mutikaine totes naureskelle.
- Mil sää sit olet liikkeel? Laatikaine ihmeentys. - Et ainaska bussil.
- En nii, sanos Mutikaine arvotuksellisest ja pyssäs yhre pyärä taakse laittae tupakiks ja tarjote Laatikaiselki.
- Et kai sää ol prätkää hommannu? Laatikaisel väläht.
- No joo, jonkullaise semmose, Mutikaine myäns tuprutelle tupakkias.
- Mis se sit o? Laatikaine innostu katelle ympärilles ja yrittäe ajatel mikä olis semmone Mutikaise tyylii sopiva pyärä. Nää näytti kaik nii mahtavilt koneilt ettei Mutikaisel tommossi olis varaa.
Mutikaine vaa myhäili ja anto Laatikaise arvuutella. Täs osas rantta ol noit Harrikoi yks toistas komeempii. Jospa se ol tual kauempa mis ol noit muit pyärii ja historiikkiryhmä. Laatikaine meinas lähtee kävelemä kauemmas, mut Mutikaine vaa seisos paikallas tommose pitkänokkase chopperi takan.
- Ei kai vaa tää ol sun? Laatikaine hämmästy.
- Taitaa se ol mun, Mutikaine totes ykskantaa.
- Mil sää ton olet saanu ostettu? Eiks tommone maksa nii pirust? Laatikaine uteli.
- Mää vaihro tän mun paattisse, siihe pikaliipparii joka seisos siäl vajas, Mutikaine selvitti. - Ny tarttis sit kaivaa noi kynäruiskuvehkeet esil ja maalata tää hianoks, mut en viäl o ehtiny, ku tää o ollu mul vast vajaa kuukaure.
- Nii kaua. Miksem mää ol sitä ollenka huamannu. Eihä siit ol ku runsas viikko ku kävin, Laatikaine kysäs.
- Ei käyty sillo vajas, Mutikaine totes. - Mehä vaa grillattii puutarhamajas.
- Ja osasikki pittä mölyt mahassas, Laatikaine tokas. - Olis ny luullu et olsit eres hiukka kehassu.
- Miks? Tää ol iha hianoo nährä sun naamas ku honasit tän assia, Mutikaine myhäili.
- Mut ny mää lähre taas kotia kohre. Tuleks peräs? Mutikaine istaht pyäräs pääl laittae kypärää päähäs.
- No joo, voin mää tullakki, Laatikaine vastas katelle ku Mutikaine veti hanskat käsiis ja paino startis pyärän käymää. Mahtava jyrinä saattelemana Mutikaine kurvas parkist loitote Martisiltaa kohre. Laatikaine asteli päätäs puristelle Foortilles ja läht ajeleen Mutikaise perää.