Luanno helmas

Mutikaine ja Laatikaine oliva vaihteeks kaffel. Täl kertta kyl rantakalliol. He oliva laittane termarisse kaffet ja menne luanno helmasse. Aurinko porot nii pirust ettei tahtonu oike mittä nähräkkä ainaska ku kattos merel päi vere pintta pitki. Siäl se aurinkoki möllöt veren takan ja heijast nii kirkkaast vette ettei ollu mitää tolkku katel sinpäinkä, sokkeeks siit tul.
- Mitäs tykkäät Laatikaine täst merellisest kaffehetkest, Mutikaine kysäs kaatae termarist kaffet kuppeihi.
- Mikäs täs ny o köllötelles ja kitates kaffeplörä napaas, Laatikaine ilmas miälipitees kaivae kassistas munkkipussi esil.
- Otas tost ny vaik tommone piispamunkki, Laatikaine tokas ottae pussist vaaleenpunasel sokeritahnal päällystetyi munkei esil.
- Mis ne piispamunkit sit ova? Mutikaine kysys. - Noit o berliinimunkei.
- Kyl ne mul myyti piispoin, Laatikaine totes.
- Mää ole mont kertta kyl niil myyjilki sanonu, et ne valkopäällise ova oikei piispoi, mut ei ne mittä usko. Mää ole sentäs ollu joskus leipomoski töis ja sillo nää oli berliinei, tuahtus Mutikaine.
- Mitäs sil ny sit o välii mitä ne o kunha ova hyvii, Laatikaine sanos.
- Milt tunttu istuu tääl kuutamos kaffel? Mutikaine kysäs kattoe Laatikaist.
- Mite nii kuutamos, nythä o kirkas päivä, Laatikaine ihmetteli.
- Ei ku ny o yä ja toi o kuu tual taivaal, Mutikaine sanos.
- Mite nii? Aurinko se o, Laatikaine kattos Mutikaist niinku se olis seonnu.
- Ei ku se o kuu ku mää sano nii, Mutikaine totes.
- Mites nii, Laatikaine hölmistys.
- No jos nää berliinit o piispoi, ku joku o nii nykyää päättäny ja nimenny, ni toi o kuu ku kerra mää olen nii päättäny ja nimenny, Mutikaine selost. - Kyl joku tolkku täs maailmas pittä ol.
- Nii kai sit, Laatikaine myäntys.
- Mitäs sää muute meinaat siit, et mis me asuta? Mutikaine kysäs.
- Suames, Laatikaine totes.
- Ent sit jos EU:st tulis liittovaltio? Mutikaine jatko kyselyäs.
- Suames, Laatikane vastas.
- Ja paskat, sää asuisit EU:s niinku kaik muutki, Mutikaine tokas, - Eihä Texasilaisekka asu Texasis vaa USA:s.
- Nii tiätty, nii siin kävis tiätenki, Laatikainenki totes.
- Olisik se sit kivaa, vaik ei meil kyl nykkä pal valtta enää ol. Turhaa kualiva noi viime sotie uhrikki, paitti jos oteta se nii, et nyt sentäs seuraavaks varmaa puhuta englist eikä venäjää. Mää luule et Ranska ja Saksa jää toiseks ku valitaa yhteist kiält, Mutikaine selost.
- Ei viittitä puhhu noi sekavii assioi ku politiikkaa, Laatikaine ehrotti.
- No ei sit, kuunnella vaa lintuje lauluu, nii kaua ku toi kuulo pelaa senki verra, Mutikaine myäntys.
- Onks sul jo ruvennu kuulo reistaama? Mää en kyl enää kuule sirkkoje sirityst, Laatikaine uteli.
- Jos totta puhuta, ni em määkä, Mutikaine myäns. - Mut noi lokit ja sorsakki mää viäl kuule.
- Nii määki, nautitaa sit niist niin kaua ku ne sentäs kuulla, Laatikaine totes.
Mutikaine myäntys ottama berliinimunki alkae pistellä sitä poskees kaffettas hörppie. Laatikaine ol jo syäny munkkis ja pist tupakiks nautiskelle auringost ja ot toise kupi kaffet.