Käyrä kaupaski

Laatikaine ol ollu tulos Mutikaisel, mut ol kuiteski soittanu ensteks. Mutikaine ol sanonu, et ol menos kauppasse käymä ja nii he oliva treffanne kaupa parkis. Poltellee siin tupakit ensteks ja sit suunnanne kauppa kohre.
– Minut tuntee kaikki ja minä en ketään, skitsofrenia, lauleskel Mutikaine Juice levyy tapaille ku joutus melkke jatkuvast heilauttelema kättäs ja moikkailema joka suuntta kauppa mennessäs.
– Oleks sää joku paikalline julkkis? Laatikaine kysys katelle tota ihmeissäs ottae kärryt mukka.
– Mää ole tainnu tarppeeks kaua assu tääl päi, et ruppee jo joku tuntema, Mutikaine totes viuhtoe leipähyllyil ja napate siit pari pussii kärrysse.
– Eiks tost jo ruppe saama jotta henkist kärsimyst? Laatikaine tuumas.
– Ei elämästä selviydy vaurioitta, lausus Mutikaine taas Juicee mukaille lastate maitoi kärrysse.
– No ei varmaanka, Laatikaine fundeeras.
– Ja tost vähä ranskalaissi. Mää nii tykkä noist ranskalaisist, Mutikaine totes lastate kärrysse pakastepussi.
– Vaikkes olkka koska käyny Pariisis, Laatikaine tuumas.
– Se o kyl aikamoine aukko sivistykses, mut ei se mittä, jollei pääs Ranska ni rankalaise tuleva tän, vaikkei ny iha samas muaros, Mutikaine taas vääns vitsei.
– Niihä ne muukki ulkolaise tän pakkava tunkema, Laatikaine myäns virnistäe.
– Ja tost pari laatikko kaljaa.sanos Mutikaine nostae ne kärrysse. – Otaks siit muutama paketi grillimakkara.
– Ei sul mittä jano olkka ku kaks laatikko otit. Eiks mittä pihvei oteta, Laatikaine kysys katelle lihahyllyi ottae pari paketti makkaroi fölii.
– Ei kai sun tee miäl semmossi, Mutikaine kysäs takas. – Ot ny siit sit jottai lai.
– Riittääks tää, täs o pual tusina, kysy Laatikaine heilutelle jotta leikepaketti käressäs.
– Kyl se varmaa yhreks kerraks, siinhä o sit jo kilo varmaa, Mutikaine totes
– Niin näyttä oleva, Laatikaine sanos luettua paketis oleva klapu.
– Kyl siit sit riittä kahteenki kertta, Mutikaine tuumas miättie jo et mitä muut viäl pitikä osta.
– Mitäs ny siihe seisahtusit? Laatikaine kysäs ku Mutikaine parkkeeras käytävä viäree kattelema ympärilles väh karoksis oleva näkösenä.
– Jotta se ol mitä viäl piti osta. Jotta semmost ku ei ostet iha joka päivä, Mutikaine fundeeras.
– Jaha, et sua alkka toi vanhuus vaivaama. Et tarttis kirjotta klapul mitä pitäis ostel, Laatikaine virnist. – Kui kaffet taik sokeri?
– Sokeriha se ol. Hyvä Laatikaine. Kui sää ossaakki lukke mun aivosopukoi? Kyl mul o viäl iha hyvä muisti, se vaa o käyny niin lyhkäseks, Mutikaine sanos ilahtue. – Kaffet voi kyl ja osta ku sitä o viimene paket menos.
– Va kosta sanos ruattalaine ja ost Costa Rica, tätähä sul ain o, tuumas Laatikaine laittae kärrysse kaffepaketi.
– Ot kaks samantiä ku näyttävä oleva tarjoukses. Kyl se ain mene ku sää käyt nii usse mun luan kyläs, huamaut Mutikaine. – Ja tota makeutus ainet o tosa, tuumas Laatikaine laittae sokeripaketi fölii. Mut kui noire winttureitte kans?
– Kai maar sitä ny tartte sit otta pari vehnäst ja fölii, Mutikaine myäntys kurvate pullahyllyi kohre.
– Otetaaks näit? Näis o tota keltast mössö pääl, Laatikaine kysys.
– Ota niit vaa. Sit taittaki ol kaik. Ei ku kassa kohre. Siält viäl tupakit mukka ni assia o klaari, Mutikaine tuumas kiihrytelle kassa kohre.
– Et sit mittä vihanneksi ota? Laatikaine kysäs katelle kärrys oleva tavarakassa.
– Mulha o jo näit suamalaise miähe vihanneksii, Mutikaine sanos näyttäe grillimakkaroi.
– No nii tiätty, nauraht Laatikaine.
– Jep, em mää mikkä jänö ol. Ei mul o semmossi hampaika, Mutikaine totes nostelle tavaroi kassa liukul.
– Tost viäl tupakit, Mutikaine kurkot painama tupakkiautomaati nappi Laatikaise lastates lopui tavaroi liukul.
– Montaks kassi? Laatikaine kysys katelle tavaramäärä joka men kassal.
– Ei tartte, mul o tääl perstaskus pari kassi, Mutikaine sanos kaivae ne essi ja ojentae ne sit Laatikaisel.
Maksettuas ja pakattuas tavarat kasseihi Mutikaine ja Laatikaine taapersiva autoilles ja suuntasiva koslies nokat Mutikaise kotti kohre.