Aurinko paisto oike kuumast ensmäise kerra tänä kesän. Muitkaine ja Laatikaine oliva majottune Mutikaise pihamaal löhöilemä seuranas Karjalan mäyräkoira. Se o näit nykyssi juamareitte seurakoirii.
- Mää e ny ymmär lainkka tämmöst. Munst o iha veto pois. Ei jaksais tehrä mittä, Mutikaine miättis lojue pihanurmikollas filti pääl.
- Se o varma ton äkillise kuumuure syy, Laatikaine ilmot puutarhatualist. - Tää kesä tul ny ku joku olis iskeny nyrkil päi pläsii.
- Se o kyl tosi. Yhres päiväs ku lämpötila muuttus viiresttoist kahtekymmeneviite ni se o kyl hurja muutos, Mutikaine sanos nouste istuma ettei olis saanu ööli pälles ku otti pitkä hörpy jot vähä olis tullu friskimp olo.
- Katos kyl lämpö hyvääki tekke, muttei iha näi nopees tahris tarttis muuttuma, Laatikaine totes kulauttae pitkä ryypy hänki pullostas.
- Ja oliskoha täl iäl ja jotta ton assia kans tekko, Mutikaine fundeeras iha vakavissas.
- Ky seki voi vaikutta vähä, Laatikaine myäns. - Ollaanha me jo ehtoopuale kulkijoi.
- Kyl sitä sillo nuarempana vaa kaikellaist jakso. Yätmyäte kohelletti joka pual ja touhutti kaike näköst, Mutikaine jatko fundeeraustas.
- Joo, tukka putkel painetti eikä pal katottu mitä kello ol. Kui sitä sillo nii helkutist jaksettiinki, Laatikaine totes.
- Ei sillo riittäny Turu rajakka alkuunka. Käyti vaik mis vaikkei ajopelinä ol va fillari, Mutikaine muisteli ottae taas piänet ja pan tupakaks.
- Paraisil käyti, Naantalis ja tairetti me käyrä siäl Rymättylä iha nokaski, jollem mää vääri muist, Laatikaine jatko muistelui.
- Nii käytiinki. Nykysi ne tuntuva jo aika pitkilt matkoilt autonki kans, Mutikaine totes.
- Ne matkat kestäväkki nii saakeli kaua. Meil taitta nykysi ain ol vaa nii kiire joka paikka sit ku lähretä menemä, em mää kyl ymmär mitä varte, Laatikaine tokas. - Eihä meil pitäis ol mihenkäs kiire ennä nykysi.
- Ei pitäiskä. Luulis et paremmi vois ain lähte johonki, mut ei vaa tul ennä lähretty, Mutikaine huamaut.
- Tääl sitä vaa olla ja nyhjätä lipittämäs kalja ja sauhuttamas ku korsteenit, Laatikaine totes vähä alakulosest.
- Ja aika kuluu, Mutikaine huamaut. - Eikä sitä meil enä mont vuat varmaa olkka jäljel.
- Älä ny viäl ruppe ittelles muistovärssyi laatima, Laatikaine kattos vähä hualestuneena Mutikaist.
- Kyl mää semmostki vähä ole ajatellu ain välil, Mutikaine sanos. - Ku mää kuale ni mun muistojuhlis tartte soira rokki ja muu hyvä musa. Ainaski tää "Päivät kuin unta" tarttee laulaa siäl kappelis, se o nii hyvä pätkä.
- Mut jos sää kualekki talvel. Kuis sit? Laatikaine tokas muistellessas sanoi.
- Ei se nii kranttuu ol, kyl se tarttee silti laulaa siäl kappelis, Mutikaine virkkos. - Yks lysti mikä vuareaika sattu sillo olema,
- No jaa, ei kai sil nii välii ol sillo enää, Laatikainenki myäns. - Hyvä levy semmosse tilanteesse kummiski.
- Jep. Kyl mää ole johonki kansiosse tiattiksel vähä jo koonnu levyi jotka mää haluaisi siäl muistotilaisuures kuuluvil. Semmost tulee ain yksinäs olles väsäiltyy, Mutikaine sanos nouste ylös filtiltäs. - Mut ny mää mene laittama kaffet et saara jotta muutaki sualistosse ku kaljaa. Otaks leippi kans?
- Mää voisi tul laittama niit leippi, Laatikaine totes nouste tualistas ja seurate Mutikaist sisäl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti