Rautlankaa pihamajas

Mutikaine ol virittäny sähköt puutarhamajaas ja viäny sin vahvitimes ja kitaras. Istus siäl ny siit näppäilemäs lojue tualissas. Pöyräl ol kasa nuattivihkoi.
- Onks tääl joku rokkikonsertti alkamas? kuulus maja ovelt ja Laatikise pää ilmestys oviaukkosse.
- Morjens. Mää vaa vähä täs yritä palautta miälee noit ottei, ettei turhaa tätä skittaa olis hankkinu, Mutikaine tervehtis.
- Silt se kuulost. Iha niinku tual Ruissalos enne ruisroki alkuu, Laatikaine tuumas tyäntye sisäl.
- Kuuluuks se kauaski? Mutikaine kysäs hiuka hualestue.
- Ei se oikeesta kuulu ku pual kilometrii, Laatikaine sanos istue tualisses.
- Ei kai? Tarttee varmaa hiljenttä hiukka, Mutikaine sano ojentae kättäs vahvistint kohre.
- Ei tartte, mää vähä liiotteli vaa, Laatikaine oikas. - Onks sul kaffet kans?
- Tos sitä o termaris. Ota kuppei siit pöyrä pääst ja kaara mulki, Mutikaine näyt seinä viäres oleval tarjoilupöyräl.
- Vetäses ny sit pari lemmeluritust, Laatikaine ehrotti kaatae kaffet kuppeihi ja kantae ne maja keskel oleval pyäriäl pöyräl.
- Em mää enää oikke ossa tommossii. Helskutti ku o sormet jäykistyny ku ei ol enää rimputtanu ku ovikelloo, Mutikane vähätteli, mut vetäs kuitenki Emma soolo-osuure.
- Iha kivastha toi men, Laatikaine totes hörppie kaffettas, laskie kuppis pöyräl ja kaivae tupakit taskustas pistäe palama.
- Ans kattoo ny mitä täst viäl vanhal iäl tulee. Jos vaik oppis vetäsee tahtii noil sorminivelie naksumisel. Ne o nii jäykki jo et paukkuva, Mutikaine vähätteli.
- Em mää kyl mittä naksumist kuullu, Laatikaine totes.
- Olsit laittanu kuulolaittees pääl, Mutikaine virnus laittae kitaras syrjää ja hörpäte kaffet.
- Äläs ny, ei mul mittä kuulolaitet viäl ol. Ei ol viäl tarvet semmosel, Laatikaine oikas. - Hianost toi kaiku toimii.
- Niinpä. Saa melkke samallaissi ääni aikaseks ku sillo kuuskymmentluvul, Mutikaine totes sytyttäe hänki rööki.
- Onks tos särö ja? Laatikaine kysäs osottae vahvistint.
- On siin seki. Ny sit voi soittaa ku Jimi Hendriksi, Mutikaine naureskeli.
- Onk sul jotta Jimi nuattei tos? Laatikaine uteli.
- Ei ol semmossi. Nää o tätä varsinaist rautlankka vaa. Näit kuuskymmenluvu nuatei. On siin kyl jottai uuremppaaki, Mutikaine totes ottae taas kitaras syliis ja alkae näpytellä Syksy sävelt.
- Ai sää olet opetellu Leskistki, Laatikaine totes alkae hyräilemä mukan.
- Joo, kyl Juicee tartte ol, Mutikaine virkkos kappalee loputtuu.
- Jep, oli se aika poika tekemä kaiken näköst, Laatikaine yhtys.
- Katos ku meinaa alkka satama, Mutikaine vilkas ulos.
- Ku tänää sataa ja huamen sataa, ni se o jo kaks sataa, Laatikaine heit vanha vitsi.
- Ku lakkaa satamasta, haetaa lakkaa satamasta, murjas Mutikaine toise yht vanha sanaleiki.
- Viäl sitä vaa ossaa noit ikivanhoi vitseiki, Laatikaine totes.
- Mihi ne unhottuis, Mutikaine sanos. - Ei me viäl iha kalkkiksii olla, vaik mun tukka jo ruppee olema kalki värine.
- Tosi o et sul o aika pal valkost jo pääs, Laatikaine katteli Mutikaise hiuskuantaloo.
- Sul o vast tos ohimoil, tommottis elegantist, Mutikaine totes.
- Ei maar, mut mää muisti yht äkki et mun tartte viäl käyrä kaupaski, Laatikaine virkko nouste tualistas.
- Ai jaa, et muisti o hyvä, mut kulkee vähä pätkis, Mutikane virnist. - Ei vanhuus tul yksinäs.
- Ei tulkka, mut moro ny sit, Laatikaine läht menemä autolles.
- Moro, näkyilee taas, moikkas Mutikaine ja syventys taas nuattivihkoihis tapaille jottai sävelmää kitarastas.