Patsai ja pötsäi

Laatikaine ol iha vaa ajelemas ajankulukses. Ulkoiluttamas Foorttias, niinku myäs vois sanno. Iha ilma mittä määränpäät, mut Foortti ol ku omii aikojas ohjautunu Mutikaise talol. Iha niinku jokku konit joskus aikoinas ol tullu ravinteli erest kotti ku isäntä ol sammunu rattail. Ei Foortti tiätty voinu kotti tul ku Mutikaine ei ollu koskaa sitä omistanu eikä Laatikaine ollu tääl asunu, mut tuttu paik kummiski. Taik sit se ol vaa Laatikaise alitajunt tai kaffehammas ku ol ohjannu Foorti tän.
Laatikaine nous autostas ja kuuntel viheltely vajan takka. Ilmeisest Mutikaine ol siäl. Laatikaine suuntas vihellykse suuntta, kiärs vaja ja seisaht hämmästyksissäs paikalles.
Laatikaine toljot ihmeissäs Mutikaise aikaansaannost. Siin ol kasas kaikennäköst peltiromuu, paloi jostai moottoreist ja kaikellaist muutaki mist ei oikke saanu selkko. Tää ol varmaa joku patsas olevanas. Kiältämät siin ol jotta mikä aiheutti kiinnostustki ja iso se ol ainaki. Pitkält yli kaks metri korkkiaki.
- Morjens, terveht Mutikaine joka istus hitsauspöyrä kulmal.
- Onks tää ny olevinas mukamas patsas? Laatikaine töksäytti.
- Ei ollenska, tää o romuveistos. Mää sanoisi sitä ennemmi pötsääks, Mutikaine myhäili.
- Pötsäs. Aika veikee nimitys, Laatikaine nauraht. - Mist sää semmose keksitki?
- No ku se o tommone epämääräne kasa erilaissi romukappalei, eikä sitä ol kyl veistetty mitenkä, hitsailtu vaa yhtte, ni eiks se ol sil sopiva nimitys, Mutikaine naureskeli. - Yht naurettava tekele ku mite hauskaa ol sen tekeminenki.
Laatikaine kiärteli romukassa ympär ja huamas et se ol maalattu ruiskul iha riamunkirjavaks.
- Oleks ollu juavuksis ku olet ton ruiskuttanu? Laatikaine lohkas.
- Ei ku iha selvin päi mää sen suihkuti, Mutikaine selvit katelle aikaansaannostas pää kallellas.
- Tualt sisält olet sit jättäny mustaks ja vaalentanu eri väreil ulospäi, Laatikaine totes tutkie pötsäst tarkemmi ja yrittäe hahmottaa siit jottai järkevää, kuiteska onnistumat.
- Joo, sil sai vähä syvyyt siihe ja vähä vaihtelevaisuut, Mutikaine selost.
- Kyl tos o mun miälest kyl vaihtelevuut iha tarppeeks muutenki, Laatikaine sanos raappie päätäs.
- No jaa, em mää ny tiärä, olisha siit voinu tehrä jottai muutaki, jottai järkevää, Mutikaine sanos.
- Mitä muuta? Mitä ton ny pitäis esittää? Laatikaine uteli.
- Esimerkiks siit olis voinu tehrä vaik poijun paino. Upottaa sen toho meree ja laitta siihe paatin kiin. Ei toi mittä esitä, se vaa o, Mutikaine fundeeras sivelle viiksiäs.
- Pötsäs, totes Laatikaine toistelle Mutikaise keksimää nimee.
- Just, ei tullu patsast tul pötsäs, nauraht Mutikaine. - Tonne pääl vois viäl hitsat pari vaihrekeppii noin niinku tuntosarviks tai antenneiks.
- Just joo, eiks toi ol jo muutenki monitahone luamus, Laatikaine tokas.
- Ei se viäl, jottai viäl tartte laitta lissä, Mutikaine raappis päätäs.
- Mihi sää meinaat ton sit siirttä ja mite, toiha painaa ku poikamiähe syntisäkki, Laatikaine kysäs.
- Em mää tommost ol ajatellu, siin onki sit pulma, Mutikaine tuijot aikaasaannostas. - Antta sit ol tos, jos ei saa siirretty.
- Sehä o sun tiäl, jos ruppeet jottai muut väsäämä, Laatikaine huamaut.
- Miätitää sitä sit toiste. Miks sää muute tulit käymää? Iha muute vaa vai? Mutikaine muutti puheeaihet.
- Em mää tiär ittekkä, mää oli vaa ajelemas ja täält sit itteni löysi, Laatikaine raappi päätäs.
- Maistuisko kaffet? Mutikaine kysys.
- Ai mul vai? Tiätty maistuis, Laatikaine sanos.
- Mennä sit keittämä, Mutikaine nous hitsipöyrält ja läht taloo kohre.
- Jep, vastas Laatikaine seurate peräs vilkastuas viäl tota häkkyrää vajan takan.
- Patsai ja pötsäi, kaikkee se Mutikaine keksiiki, hän viäl miättis seuratessas Mutikaist sisäl.