Pihagrillil halstraamas

- Perskeles, Mutikaine kiros juaste talo nurkal oleval tynnäril ja upottae kätes vette.
- Poltiks näppis? Laatikaine kysäs lopettae leipie voitelu ja kattoe Mutikaise touhui.
- Joo, katos toi halsteri meinas purot ja mää tiätty oti siit kiin vaistomaisest tönäste sen takas grillil, Mutikaine selost uittae sormias tynnäris.
- Semmost se o ku ei ajattele yhtikäs mitä tekke jos sattuu jottai yllättävä, Laatikaine sanos.
- Nii se o et pitäs ajatella ensteks mitä tekke ettei tee mitä ajattelee. Ei onneks palanu pahemmi, Mutikaine tutkis sormias. - Toho ku vetässe hiukka Aloe Veraa ni kyl se siit tokenee. Mää käy laittamas, vahri sää tota halsterii etteivä silakat pala. Ne ku o nii pikassi kypsymä.
- Kyl mää ne hoira, hoira sää ittes vaa, Laatikaine ilmot kääntäe jo halsterii.
Laatikaine käänteli vihellelle halsterii, kaato kypsät lautasel ja latas uure satsi halterisse. Pist tupakiks ja nojas taakseppäi tualissas.
- Jokos sää olet saanu ne kärventymä piloil? Mutikaine kysäs tullessas takas.
- Em mää ny mikkä iha poropeukalo ol näis hommis, Laatikaine tokas kattoe sin päi mist Mutikaise ään kuulus.
- Ai sää laitot oikke tukonki siihe, palo sit nii pahast kuiteski, hän jatko huamattuas sitte Mutikaise käres.
- Kyl siihe näyt halsteri kuva vähä jäärä, mut kyl se siit lähtte ku o kunno aineet, Mutikane vilkas tukkoas.
- Miks näit silakoit ei perat lainkka? Laiteta vaa sisälmyksines päivines halsterisse, ihmetteli Laatikaine.
- Ne ei pääs kuivama tos paistuassa ku niis o sisälmyksekki mukan, selit Mutikaine.
- Mut eik niis ol sit kaikki myrkyi mukan, fosfori ja elohoppia ja semmossi, Laatikaine kysäs.
- No jaa, ei niit sisälmykssi tartte silt syärä, Mutikaine totes.
- Ja ajattele posittisest vaikkes Olvii joiska. Sää näyt pimiäs paremmi ku suns o vähä fosforii ja pääset liukkaas liikkeel ku veres o vähä elohoppiaaki, yrit Mutikaine viäl väänttä jottai piänt vitsiiki.
- Joopa joo, ja ku syät tsernomarjoi tai vihannekssi ni sunst tulee iha säteilevä kaunis, Laatikaine jatko näit vanhoi vitsei.
Silakat valmistusiva ja hiljasuure vallites kaverukset syventysivä nauttima pöyrä antimist.
- Mää ole usse ihmetelly, mikses sää Mutikaine ol menny naimissi lainkka? Laatikaine katkas hiljasuure. - Sulha ol se joku muija usseemppi vuassi siin pyärimäs sillo nuarena. Me luultti sillo et teist kyl varmast tulee pari.
- Nii ol, vastas Mutikaine lyhyest vilkaste Laatikaist.
- Mihis se kaatus sit? Laatikaine uteli yhä.
- Kaatumisse, Mutikaine totes hörpäte oluttas.
- Ei toi ny pal selvittäny, Laatikaine jatko yhä röyhtäste ja sytyttäe tupaki.
- No se kaatu jonku jätkä al ja mää vähä ärsyyntysi siit sit, Mutikaine tokas sytyttäe hänki tupaki.
- Ei kait ny yhre kerra fibaukse mikkä kaaru, Laatikaine ihmeentys.
- Se ol sillo nii kauhhia kolaus, et ei meikäläine semmost siätäny, Mutikaine totes.
- Niinhä sillo nuarempana kaik ol nii yksoikost, Laatikainenki myäns.
- Ja sit se varmaa sillo, ku pääs munst eroo, huamas et kyl kool o välii ja alko olema yhre toise kans. Sil ku ol mont numeroo isomp, Mutikaine jatko viäl.
- Mikä? Laatikaine ei oikke het päässy jyväl.
- Kato, piän ja teknilline ei ain pärjää koon kans, Mutikaine totes kiärrelle selvitykseks.
- Ai jaa, se, Laatikaisel väläht. - Se onki sit jo huanomp homma. Mut jos se vaa siit olis kii parisuhteet olis heikoil kantimil. Kyl siin tarttee ol jottai muutki.
- Nii tiätty tarttis, mut em mää ol sit sen jälkke mittä vakavammi ottanu. Yksinki tul toimee ja paremmi ku toisen kans. Ittes kans ei tul nii usse riitaaka. Oleks huamannu? Mutikaine virnist.
- Se o kyl tosi. Jos päättää johonki mennäkki ni ei tartte toiselt kysellä, sen ku vaa lähte menemä, Laatikainenki myäns.
- Nii ja mitä vuaskerral tekis ku o irtopainoksiiki o ollu iha tarppeeks tarjol, Mutikaine nauraht piän katkeruus kuiteski äänessäs ja jatko, - Olisha ne omat kakarakki ollu iha kivoi, mut ei kyl iha välttämättömii. Tää suku kyl katkee mun pualelt tähä, mut onha niit ihmissi ilmanki tääl iha liikka.
- Joo noit mukuloi määki ole joskus aatellu, Laatikaine totes.
- Se o varmaa geeneis tommonen, varsinki sillo ku fundeeraa enemmä alapääl ku yläpääl, virnist Mutikaine. - Näi vanhemmite o kyl huamannu et tost alapääst kunto pakka pettämä usseemmi ku yläpääst.
- Sit ku alkaa pettämä yläpäästki o paha, Laatikaine myäns.
- Sit o kyl aika men tilaama arkku. Mut mennää sisäl keittämä kunno kaffet syämise pääl, sanos Mutikaine nouste.
- Mennää vaa, Laatikaine totes nouste hänki tualistas.