Kesä o tullu

Mutikaine ja Laatikaine istusiva Ruissalo kärjes rantakalliol ja nauttisiva aurinkost ja oluest.
- Kesä o tullu. Linnukki kiljuva puis ja taivaal nii et melkke korvii särkke, mutis Mutikaine
- Äläs ny. Toiset kyl sanosiva et kyl sit o ihanaa ku linnukki laulava nii kesäsest, Laatikane oikas.
- Se kyl o kaukka ihanuurest ku sisäl o nii kuuma et tartte pittä akkunat auki ja akkuna ulkopual puus huutta satakiäl kakskymmentneljä tuntti yhtsoitto. Ei siin pal unt saa, Muitkaine ilmas miälipitees. - Mil se jaksaaki. Kyl o kaveril miäletö kiima ku ei eres hetkist ol hilja.
- Taitaa ol josta Savost tai Karjala laulumailt tullu tän Turkku, Laatikaine arveli.
- Tai voi se ol niinki, et niit o ussemppi ja ne vuarotteleva niinku noi rokkarikki tual ruisrokis keskikesäl, Mutikaine miättis sivuuttae Laatikaise miälipitte iräiste heimoveljie puheliaisuurest. Vaik olisha heil ollu kantti otta siihenki kantta ku kumpasenki suvus ol sitäki verta niinku nimistki voi jo päätel. Onneks ne isät ol jo olle Turkulaissi vaik niire isät sit oliski ollu josta maankorvest.
- Mut kuiteski kaike kaikkia se o hianoo ku o nii lämpöst et o jo tukala pittä kalsareika housuje al vaik olsiva kui piänii. Paita kyl tartte pittä pääl ainaski näi vanhal iäl ettei polt nahkaas. Vanhas nahas ku ei ol enää sitä nuaruure kosteut vaa näyttä ja tunttu vähä niinku parkkiintuneelt, Laatikaine vuaratti.
- Et kai sää enää nii nuaruusmuari perrä ol et olsit ilma kalsarei, Mutikaine ihmeentys.
- No ei senttä, tulisha siin housukki keltaseks niist viimesist tipois, Laatikaine sanos.
- Sitä määki. Mehä aleta koht olla siin iäs et tullaa takas vaippaikkä, Mutikaine totes.
- Toivottavast ei, se o semmost sähläämist sit niire kans. Kummottis mää eres ossaisi ku ei ol ollu noit kakaroika, Laatikaine fundeeras.
- Kai maar niis paketeis o ohjeiki, Mutikaine tokas.
- No sithä se o iha helppo homma. Nourattaa vaa ohjeit, Laatikaine tuhaht. - Toivo mukka se ohjeire laatija ei ol sama ku se joka tekee noi erilaiste mööpeleire kokkoomisohjei tehtaire nimii mainittemat.
- Aika paha veto. Niit mööpelei ei kyl tahro saara oikial taval kokko millä niit ohjei nourattamal, Mutikaine rupes naurama.
- Ja jos saaki ni lopputulos voi ol iha muu ku siin kuvas, Laatikaine tuumas.
- Jos niist onki tarkotus saara aikaseks joku nykymoterni taireteos, joka hämäräst muistutta esimerkiks kaappii tai pöyttä tai muut semmost käytännö kapistust, Mutikaine fundeeras.
- Ainaska ne ei oikke käytöskä pakka kestämä, Laatikaine sanos.
- Se o kyl iha tosi. Nykysi ei enä mikkä kest mittä. Mut nerokkai ova noi suunnittelijakki, se kestä just sen aikka ku takuuki, tai oikeestas muutama päivä kauemmi, Mutikaine totes.
- Just nii. Se o tarkka harkittu et sit taas tartte osta kokonas uus, korjaamine o liia kallist, vaahtos Laatikaine.
- Se o kato aja henki semmone, kuluta, kuluta, Mutikaine sanos tuahtuneena.
- Niinhä se taitta ol, Laatikainenki myäns vähä hamppaitas kiristelle.
- Mut ny kyl tarttis ol täs onki mukan, vois vaik kaloi narrat, Mutikaine tuumas.
- Ei mul ol ainaka tual auton takakontis mittä kalavehkei. Onks sul? Laatikaine totes.
- Ei ol kyl nii mittä, Mutikaine sanos ja ojentautus pitkäkses kalliol sytytettyäs tupaki.
- Tartte täs sit vaa nautiskel aurinkost ku ei enää voi tota ööliikä otta, et pääse kottiinki auton kans, Laatikaine sanos ja pist myäski pitkäkses tupakki hampais.
Siin he sit löhöilivä kalliol ku kaks hyljet paitti ettei hylkeist kyl tuprahtele tommossi savupilvii yläilmoihi. Uimaranna suunnast kuulu metelii mut ei se häirinny, kunha eivä tän niämenokkasse tul metelöittemä.