Kävelykarul

Aurinko paisto täyrelt terält vaikkei sitä tähä näkynykkä ja ol pitkält yli kakskymment astet lämmint. Mutikaine ja Laatikaine istuskeliva Yliopistonkarul Stokmanni eres. Just, iha oikke ne istus karul. Täst kohre se o muutettu nykysi kävelykaruks. Aurakarust Humalaistekarul - eiku Humalistokarul saak. Siihe o laitet jotta laatotuksiiki ja puistopenkei. Tää o ny sit varmaa sitä eurooppalaistumist. Ku ei enää saa keskustas huristel autoje kans.
- Enne täs ol Aaltose Rauski autokaup. Se myi minei, muistaks, Laatikaine muistel mennei.
- Joo ja tähä joskus tultti iha sitä varte et nähtii ku Rauski tul tual Aninkaistemäest päi minilläs talvikelil ja heit täs käsijarru kans uukkari et pääs sivuuttas parkkisse, Mutikaine innostu.
- Oleks semmostki nähny? Laatikaine kysäs kattoe Mutikaist yllättynee näkösenä.
- Mont kertta. Täs ol sillo puutalo ja alakerras ol se Aaltose autokaup, Mutikaine muisteli ja pist tupakiks tarjote Laatikaiselki.
- Muistaks ku tos Aurakaru kulmas ol se puutalo, Teräkse talo. Siin ol rautkauppa. Siäl yläkerras ol Teräkse baari. Mut mahtok se rautkauppa olla viäl sillo siin? tuumis Mutikaine ja yrit saara muistikuvist kii.
- Eiks se baari ollu siin vast sit ku siihe tul toi uus pytinki? Laatikaine aprikois.
- Se voip ol, Mutikaine sanos rypistelle kulmias Hänt vähä harmit ku muistikuva menivä vähä sekasi nykysi.- Mut siält sai kaupunki parhai köyhii ritarei. Sin mentti iha vaa sitä varte mont kertta.
- Ai jai, ol ne herkullissi, muisteli Laatikaine nialaste suuhus tullee sylje sisälles, - Iha tulee viälki sylki suuhu. Makuhermokki taitava viäl semmose muista.
- Enne täs ajelti kortteliralliiki iltasi, sanos Mutikaine jääre muistoihis. - Mentii täst Aurakarul ja siält Eerikikarul ja siit Kristiinakattuu takas tähä Yliopistokarul.
- Sehä jossai vaihees sit oikke asetuksel kiällettiinki ku se häiritti asukkai, tokas Laatikaine. - Jos kiärs kolme kertta kortteli sai sako. Pollarit ol aina kytiksel, Varmaa siviiliautois, ku ei niit missää näkyny.
- Kyl varmaa häirittiki ku kaik nuarisoporukat kerääntys tähä korttelii mekastama. Emmää kyl muist olleska et olis ollu mittä kunno tappelui taik muuteska oikke mittä metelii, mitä ny autoist ja pyarist ny vähä läht äänt, tuumaili Mutikaine. - Aikas hiljaksilles siin ajelti ja kytätti kiltsei.
- Ja jos oikke tuuri kävi ni käytii niire kans Ruissalos kutemas ja sit taas takas, virnisteli Laatikaine.
- Ilmeest päätelle sul o joskus tuuri käyny, naureskeli Mutikaine.
- Kyl mää niire kans peuhates sai muutama kerra satiassi ja kerra nuhanki, Laatikaine muisti.
- Nuha? kysys Mutikaine. Sit hänel väläht. - Ai nii tippuri. Saiks semmosenki?
- No joo, mut ei siin ol kyl mittä leuhkimise aihet, sanos Laatikaine vähä nolona.
- No jaa, ei tair olla, tuumaili Mutikaine. - Muistaks ku tual Kristiinakaru viinakaupa eres kokoontusiva paskasakkilaise. Se ol vähä syrjäst täst pilluralli reitist. Eikä siihe porukka oikke ollu sivullisil mittä assia.
- Ai nii, se prätkäporukka, mut eks sää ainaski käyny siälki? Laatikaine kysäs. - Mää e koskaa uskaltanu siihe porukkasse.
- Mul ol siäl vähä tutui. Entissi koulukaverei kenel ol prätkä, ni sinnekki voi men vaikkei ittel prätkää ollukka, selitti Mutikaine. - Mimmosi herroi niistki kauhukakaroist o mahtanu tul?
- Ei mul ol ainaska harmaint haisuu mitä kenestki sen aikasist kavereist o mahtanu tul täl elämän tiäl, Laatikaine tuumas miätteissäs.
- Niin ne katoo, vanhat kaverit. Muutamast mää tiärä et ova potkasse tyhjää, mikä mihinki tautisse tai sit onnettomuuksis, Mutikainenki huakaili.
- Ei niit jokka viäl o jäljel oike missä enää tapaakka ja jos sattumalt törmää, ni se o joko terveyskeskukses, sairaalas tai Cittaris, Laatikaine pohti.
- Joo, City Market o kaike kansa kohtauspaikka, naureskeli Mutikaine. - Ja siäl sit saa niilt kuulla muistki kavereist, jos niil o jottai tiatoi toisist.
- Semmost se o tää elämä taival. Toise kupsahtava ja toise senkus porskuttava, toise huanommi, toise paremmi, miätiskeli Laatikaine vähä alakulosest ja nous penkilt. - Mut mun tarttee ny lähtee hakee Foortti tualt halli pihast ja lähte kottippäi.
- Mul o ja Ooppeli siäl samas pihas parkis, mää lähre ja, ilmotti Mutikaine nouste myäski.
Molemma laittova tupakiks ja alkova kävelemä kiartotiät Kristiinakaru kaut kohre halli pihaa savupilvie vaa tuprahrelles ylös lämpimä kesäilmasse.