Telkkari turinoit

Mutikaine tuijot tekkarii uskomat silmiäs. Siäl uutisis ol joku harjakonee näköne härveli liitetty kaivuri nokka ja se kulki kiskoil, sit ol äijii siin peräs lapiotte kans luamas kiskoje välist lunt pois.
- Laatikaine, tules kattoo hölmöläiste hommaa, hän huus Laatikaisel joka ol keittiös hakemas kaljaa jääkaapist.
Laatikaine ilmestys ovel ja kattos uutissi huvittunee näkösenä.
- Miksei ne ol laittanu toho harjakone tilal lumilinko, ni ei tarttis tommost harjan piukkaama lunt ruvet enä lapiol heittelemä, Laatikaine miätiskeli huvittuneena.
- Tyhmäst pääst kärsii koko ruumis, sanotaa, totes Mutikaine puristelle päätäs.
- Ny joku o muute keksiny et jos lumi katol muuttuu pakkaslumest suajalumeks ni ei sen paino mukamas lisäänny, Mutikaine virkkos.
- Älä helvetis, se äijä ei kyl ol ikinä ollu lumilapio varres, Laatikaine nauro.
- Se väit et sen lume koostumus muuttuu ja se menee kassa mut paino ei muutu, Mutikaine miättis.
- Mite se olis mahrollist? Kyl mun miälest lapiolline märkää lunt o painavamp ku lapiolline kuivaa pakkaslunt, Laatikaine hämmästeli. - Älä ny sääki ala sekoilee.
- Hmm, orotas ny ku mää funtsaa tätä vähä, Mutikaine sanos.
- Mää luule et mää keksisi miks se äijä ajattelee tämmöt. Jos sul o pakkaslunt lapiolline ni sen tiheys ei ol sama ku lapiollise märkää lunt, miättis Mutikaine. - Tää o taas nii korkkia matikka vai onks tää fysiikka, mut et ei mul tul tämmösest ku pääsärky. Se o varmaa sama juttu ku se et ku sää haet ämpärillise pakkaslunt ja tuat sen sisäl sulama ni sinne ämpäri pohjal tulee vaa tilkkane vettä.
- Jaha, mää e ymmärtäny täst nii hölkäse pöläys, mut ei mun tarttekka, Laatikaine totes. - Mää tiärä vaa semmose, et tämmöse talve jälkke ku nykki, ku täälki päi o pual metri lunt, ni käy nii, et ku noi alkava sulama o tulvii tiaros.
- Tosi o, Mutikaine totes. - Varsinki jos menee äkki suaja pualel.
- Mut eik siint sit ton äskese teoria mukka pitäis tul kuiteski aika piän, tost tulvast. Täähä o kaik pakkaslunt, Laatikaine aprikoitti.
- No jos semmot ajattelis, ni ei täst lumest paljo vettä pitäis tul, ellei tul siihe viäl suajalunt lisäks, Mutikaine pohtis. - Mut ans kattoo ny, sanos sokeeki aukastessas telkkari.
Laatikaine heit Mutikaisel öölitölki ja rojaht lepotualisse pualmakuul.
- Vaihras johonki toisel kanaval, mut älä ruattalaisel. Mää e ossa tota svenskii ku vaa: ingen tingen tappisilmä, ja de bara blattapää. Ai nii, ossa mää senki: va gosta yks haukikalakilo teijä paati pohjalt, Laatikaine ehrotti.
- De här de jättikiva de. Mut ei toi ol ruattii. Toi o Paraist, nauro Mutikaine selaille kanavii kaukosäätimelläs. - Ei siält ny näyt tuleva yhtikäs mittä kattomise arvost.
- Eipä näyt tosiaanka, Laatikainenki totes. - Puhuvii päit vaa taik saippuaa nii et pelkkä telkkari hukkuva vaahtosse.
- Mää e oikke enä ymmär miks ohjelma ova tullee noi huanoiks. Kuvalaatu kyl parane mut sisältö sit taas huanone, onks se joku semmone et tartte säilyttä balanssi, et ei katsojat olis ikänäs tyytyväissi, Mutikaine tokas.
- Em mää tost kuvastka oikke tiär, ku ainaski mul toi tikipoksi ain vittuile vähä. Se välil pysäyttele kuvaa ja sit välil tule hetkeks tommost ruutust kuvaa. Se voi ol et mul ei ol kunno antenni, sanos Laatikaine hörpäte oluttas ja sytyttäe tupaki.
- Laitetaaks kaffet vai lähretääks johonki baarisse kaffel, kysäs Mutikaine.
- Lähretä vaa johonki. Ei niit kaffebaareika enää oikke kyl monttaaka ol. Joka paikas o vaa pizzerioi ja jotta kebappi paikkoi, Laatikaine murehtus kaupunki kehityst.
- Semmost se o, tääl o koht niit enemmä ku italias tai muis välimere mais, totes siihe Mutikaine vetäe takkii niskaas.
- Kaik mene ain vaa huanommaks, Laatikainenki marmatti laittaessas hänki takkii niskaas.
- Mut kyl viäl jostai kaffepaikka löyretä, Mutikaine totes laittaessas oven lukkoo perässäs.
Kumppanukse lähtivä kävelemä autoilles ja molemma lähtivä omal autollas ku Laatikaine ei enä ollu palaamas kaffe jälke Mutikaise kämpil.