sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Jokirannas

Mutikaine ja Laatikaine istuskeliva Linnankaru kaffekioskil, siin saaristolaivoje kohral. Paistatteliva päivää ja katteliva Aurajoe ruskia vet jok verkkasest virtas satamaa päi kuljettae kaikellais roska mennessäs, mitä ny ihmise sin pakkava heittelemä. Ukko-Pekka ol just lährös ja vihels siin lähtiessäs höyrypillilläs.
- Toi taita ol niit Suame viimessi höyrylaivoi jok viäl o liikentees, Laatikaine huamaut.
- Niinpä taitaaki. Kyl Pentti Oskari teki oike kultturiteo ton pelastaessas, virkkos Mutikaine.
- Ihmee kaua toi o pinnal pysynykki, ihmetteli Laatikaine
- Tähä kohtaa, toho pumppuhuanee kohral ne historiikki prätkät kesäsi ain kerra viikos kokoontuva ja täst sit satamaa päi kaikelaissi muitki prätkii, Mutikaine totes katelle nyt tyhjilläs oleva rantakattu. - Ja föri lähel o sit noi Harrikat iha erikses.
- Täs o ain kokoontumispäivisi usseempi sata pyärää, nii ettei autol tahro oike sekka mahtuu, totes siihe Laatikaine..
- Siin kromi kiiltä ja joukos o joitai iha hianost maalatui pyäriiki, varsinki Harrikois. Usseempi niist o tuatu ulkomailt maalattuna jo valmiiks, Mutikaine tuumis - Mää ole täs aika usse kesäsi kattelemas kavereitte pyärii. Tääl o aika pal tutuiki.
- No sul niit tuntu oleva vähä joka pual, totes Laatikaine.
Mutikaine ja Laatikaine pistivä tupakiks ja hörppisivä kaffeitas.
- Muistaks Laatikaine Impoo viäl? Mutikaine kysäs.
- Joo, impotentti Ilmari, mitäs siit. Mää e ol nähny monee vuatee, Laatikaine vastas.
- Nii, ih. Siit sillo meinatti tommost, siks se sai ton nimenki ku Impo. Flikatha väit et se ol iha impotentti, Mutikaine naureskeli. - Mut sit huamatti et se onki noit suklaapuale miähii, siks ei sujunu flikkoje kans. Kaua se sitäki pystys piilottelema.
- Sillo se ol kyl tosi noloo simmone. Lähes kualemasynti. Onks se muute, raamatu mukka? pohtis Laatikaine.
- Ei hajuuka. Ei se raamatus ainaska mittää hyväksyttävä ol, Mutikaine tuumis ja rypist kulmias. - Nykysihä tullaa kaapist ulos nii et välil tuntu ettei niis kaapeis ol ovii olleska.
- No muistaks Pihtarii? Mutikaine jatko.
- Leenaa vai? Totkai, sitähä moni yrit vokotel, iha tulokset, kunnes siit huamatti et se olki lesbaultti, virkko Laatikaine hymährelle. - Ne taiski ol poruka ainoot kaappityypit.
- No joo, mää näi ne satamas täs ykspäivä, ku poikkesi terminaalii kaffel sattumalt sama aikka ku ruattilaiva tul, Mutikaine selit pistäe tupakiks. - Tuliva kattoo kämppää suamest..Ova asune ruattis mont vuat.
- Onks ne ollu ruattis? Laatikaine ihmetteli. - Ilmankos niit ei ol näkyny. Hetkine, miten nii tuliva? Yhres vai?
- Ne o yhres nykysi, Mutikaine totes huvittuneena Laatikaise reaktiost.
- Chokolaatti ja lesbaultti yhres, mites se onnistuu? Laatikaine oli hämmästyksest äimä käkenä..
- Kaveripohjalt ja sujuu kuulema mukka hyvi ku ei ol rasitteena tota seksipualt, Mutikaine selosti.
- Eihä sitä rasitet koht ol muutenka. Mikkä muu ei seiso ku järki, paitti Viagra avul. Tosi Impo ja Pihtari taitava ol muutama vuare meit nuaremppi, totes Laatikaine naureskelle.
- Joopa joo. Enne sitä melke kanto vesiämpäri stondiksellas, mut nykysi saa oikke hakke et mis se pikku veitikka luura. Melkke vois sanno, et se o se karva ku ei ol kiharas, Mutikaine murjas vähä liiotelle.
- Noh, noh, äläs ny liiottele sentäs. Korvaski heiluva nii et jos olis lakki pääs ni lentäs. Toi o varma merkki siit et valhettelet, Laatikaine venkos.
- Ai, mää vai? Ei ny sentäs. Nii se alkka toi ikä painama. Hiuksekki käy valkeeks ku Omol pestäis ja kaik mikä enne ol joustavaa on ny jäykkää ja kaik mikä enne ol jäykkää on ny joustavaa. Semmost se vaa o, ei siit mihinkäs pääs, Mutikaine miätiskeli syvällissi.
- Äläs ny fundeeraa noi masentavii, aatteles ny et tää o sentäs vast loppuelämäs ensmäne päivä, Laatikaine lohrutteli
- No jaa, onneks sentäs toi muisti pelaa. Tultiiks me muute autol. Jos tultii, ni mihi me se pistetti parkkisse? Mutikainenki venkoili ja nous pöyrä äärest. - Aletaas taas men, kyl täs jo istuttiinki piän ihmisikä.
- Jep, menoks taas ettei täs vanhennuta, yhtys siihe Laatikaine ja nii he alkova kävel autol päi. Tai ainaski sinneppäi joho hämäräst sen muistiva jättänees.

Ei kommentteja: