Laatikaise onkelma

- Mutikaine perkele, tervehtis baarii sisäl saapuva miakkone. Heit olallas killunee isohko kassi lattial koval kolauksel. Pyyhäs hikkee ottaltas vasempaa hihaas ja rojaht istuma tualil.
- Yks jumalattoma suur tuappi, hän tilas sit silmät pyäriänä tuijottavalt baariflikalt.
Mutikaine tuijot hänt kuivast siamaille kaljatas. Sytyt sit tupaka ja vetäs pitkä henkose. Nojail taakseppäi tualissas renno ja viilee näkösenä. Tää ol viäl niit harvoi paikoi mis sai viäl rööki verel.
- Mitäs Laatikaine tiärät? hän kysäs rauhallisest hiukka kylmähköl äänel.
- Mitäs täs ny ihmeempä. Ei kurjuut kummemppa, vastas Laatikaine ottae kättees baariflika kantama tuapi ja kaato siit het pualikkaa kurkkuus. Syvä huakaus pääs melkke maha pohjast ast kalja kostuttaes melkke rutikuivaks päässe kurku. Hän makso kaljas ja asettus rauhallisemmi pöyrä ääre.
- Mitäs sää ny olet tehny ku tommone jano o päässy yllättämä? Mutikaine kysäs vilkaste akkunast pihal. Siäl baariomistaja vanha susikoiraki makas vaa torkkue aamuaurinkos eikä oikke jaksanu heilautta korvaaska vaik kärpäsparvi yrit sitä koko aja kiusat.
- Raahannu tota helveti kassii tonne kirppiksel, mää ole menos sin myymä noit kamoi, Laatikaine sanos ja potkas kassias.- Auto hajos tonne vähä matka päähä ja mää jouru ny sit kantama kamat siält saak.
- Mikäs siihe sit? kysäs Mutikaine karistae tuhkaa tupakastas.
- Em mää tiärä, se vaa otti luvu, eikä lähre käyntii, Laatikaine selit.
- No mennääs kattoo, mul o auto tos nurkal, Mutikaine tokas nouste ylös.
- Meinaaks? Okei, mennää, Laatikaine nous ja otti reppus lattialt.
Kaverukse löntystelivä Mutikaise vanhal Opelil ja pakkautusiva sisäl. Laatikainenki iso kassis kans.
Mutikaine starttas ja kurvas baari pihast tiäl. Ei se Laatikaise vanha Fortti nii kaukan ollukka pari kilometrii vaa ehritti ajelema ennenku se jo näkys tiän poskes.
Mutikaine kurvas sen ettee ja Laatikaine tunki ittes ratin taakse. Konepelti nous kevyest ja Mutikaine tunki ittes konehuaneese. Vähä aikka se siäl jotta touhus ja käski sit startata. Kyl kone pyäris, mut ei tapahtunu muut. Mutikaine kävi hakemas omast autostas jottai tyäkalui ja men takas konee pääl maate. Hetke touhuttuas hän nous taas siält ylös ja käski taas startata. Kone vähä yskis ja pari kerta paukaht pölläyttäe aikamoise savupilve pakoputkest. Sit se hyräht käymää.
Mutikaine men viämä tyäkalus takas autoos ja haki siäl sit Laatikaise kassi ja heit sen Forti penkil.
- Ei ku menoks, sanos Anne Lenox, tokas Mutikaine.
- Lähretä kirppiksel. Mää tule peräs ja katota ruppeek se pelaama kunnol, Mutikaine sanos purottae konepellin kiin ja panne taas tupakaks.
- Mikäs siäl sit oike ol? Laatikaine kysäs uteliaana.
- Ei siäl mittä ihmeellist. Karparaattori käki ei kukkunu, venkos Mutikaine - Ei maar, siäl ol vaa piikki jakajan kärkie välis. Ei tullu kipinää. Kyl nää vanhat paskat o hyvii, ku niil voi viäl jottai ittekki tehrä.
Nii Laatikaine läht sit menemää ja Mutikaine seuras peräs. Ajeltii siit sit kirppikse pihal ja kaik pelas taas niinku pitiki. Mutikaine kävi sit siäl viäl kaffel ku Laatikaine iha väkisi tarjos oike pullakaffet siit syyst ku Mutikaine ei ottanu mittä maksuu vastaa tost korjauksestas. Kui sitä ny kavereitte keske.