- Voi perkele, taas tulee tota halvatu lunt, huuraht Mutikaine katelle ulos akkunast ja nost tuskasena kätes kohre taivast. Hän ol jo viikkotolkul luanu sitä tänä talven. Kinoksekki alko ol jo ku piänii vuarii pihateire varsil ja lissää vaa tryykää taivaa täyrelt. Eiks tää ikinä lopu. Tää ol taas vaihteeks tämmöne talvi. Kylmää ol ku Siperias ja lunt joka paikas ja jatkuvast.
- Ikävä juttu jos viäl juhannukse tiätämiski o tommossi lumikinoksii tos nurmikol. Kärsiihä siit jo esteettine maailmankatsomuski. Onks tämmöst ollukka enne? hymäht Laatikaine joka sattumalt ol tullu käymää Mutikaise omakotitalos. Enstyäkses ol joutunu luama pihal tilaa Foortilles ku Mutikaine ei ollu luanu ku vaa Opelilles sopivan tila. Miks sitä ny enemppä, ku ei ollu ku vaa yks autoka. Jos kerra Laatikaine tul käymää ni luakoo oma parkkis. Kyl näit lumihommii ol tänä vuan suivaantunu iha tarppeeks omiinki tarpeissi.
- Ei sul sattuis olema vähä ylimääräst pankkitililläs, Mutikaine murisi tuijotelle naama kiukust punasena pihal putoilevii lumihiutalei pureskelle tupakkii hampaissas.
- Ei ny oikke olis ja mihis tarttisit, kysäsi Laatikaine.
- Mää ajatteli, et olis iha kiva lähte johonki lämpösemppä paikka. Mis ei olis lumest tiatooka. Tai sit mää ostaisi semmose lumilinko et se paiskais munt johonki välimere maihi, Mutikaine haaveili.
- Ai jai, mahtais sattuu se alastulo, Laatikaine hymäht. - Aatteles ny. Olis se näky ku sää ton kaljavattas kans liitäsit yli maire ja mantuje kapsäkki kouras. Siin sais linnukki ripuli.
- Joo joo, mut kyl tää ruppee ottaa päähä. Melkei joka aamu ku tulee ulos ni saa ensteks otta lumilappio kourasses et pääse eres rappusilt alas, muris Mutikaine. - Kyl mää vaa ennemmi istusi jossai palmupuu juurel trinkki käres ja antasi aurinko hyväil mun ihoo ja mksei jonku muunki.
Laatikaine jäi haaveilema miälikuvist joit Mutikaine ol häne päässäs herättäny ja kiros yhtäkki ku tupakki polt näpei. Oli ittekses päässy palama loppuu. Laatikaine viskas natsa tuhkiksee ja tyäns sormes kylmä vesikraana al. Kylmä ves sentäs helpot polttava tunnet sormis ja Laatikaine huakas helpotuksest.
- Kato ny, mää polti näppini enkä ollu eres pahoil teil, paitti ny ehkä ajatuksis, puuskaht Laatikaine.
- Mite nii, ethä sää ol naimisis, sen enmppä ku määkä. Ei sillo voi ol pahoil teil, Mutikaine pohti.
- Ai nii. Ei tiäteskä, sanos Laatikaine. Häne katsees muuttus lasittuneeks ja jotenki omituine ilme tul naamal. Mutikaine värkkäs kaffekeittime kans lissä kaffet jote ei het sitä huamannu.
- Kui mont kuppillist sää juat? kysäs Mutikaine kääntymät.
- Hei, Laatikaine montaks kupillist? Mutikaine toist kääntye kattoma Laatikaist. Hetkise hän ol suu auki ja vaa tuijot Laatikaist.
- Mikä sul o? Laatikaine. LAATIKAINE ! karjus Mutikaine lopultas ravistae Laatikaist ku viarast sikkaa. Laatikaine säpsäht äkkii hereil tolt päiväuneltas.
- Mitä, mikä, kuka, missä, hän örähti pompate melkke pystyy tualistas.
- Mikä sul tul? Mutikaine tivas tuijottae tarkkaavaisest Laatikaist.
- Ei mul mittää. Mää vaa oli jossai haavemaailmas mis ei ollu lunt sem paremmi ku kylmääkä, tokas Laatikaine.
- No oliks hianoo? kysäs Mutikaine
- Aluks kyl, mut sit tul kauhee myrsky ja mää juaksi pakko jottai melkei vuarekorkust tsunamii vuarel. Ku mää pääsi sinne ni se vuarerinne muuttus mutavirraks ja mää istusi jollai tukil ja tuli alas sitä virtaa pitki. Ku pääsi alas ni huamasi et se tukki oliki krokotiili ja se meinas syärä munt nälissäs. Mää hyppäsi siit seläst rannal jos ol kauheest käärmei ja skorpioonei ja mitä liä muitki elukoi. Enkä mää tiänny mitä mää tee. Sit joku nappas munst kii ja ravisteli, mut se olikki sit sää. Sää pelastit munt niilt Mutikaine.
- Se ol jottai painajaist vaa. Mitä sää olet ottanu? Mutikaine hualestus.
- Emmää ol mittää ottanu. Mää taisi vaa nukahtaa, selvit Laatikaine
- No se o hyvä, mää luuli jo et sää olekki sortunu huumeisii, huajentus Mutikaine.
- Jos me jäätäis vaa tän Suamee se o sentäs turvallisemppa ja otettais kaffet. Onks se jo valmist? päätteli Laatikaine katelle kaffekeitint. - Mää tarviin kyl tän jälkke mont kupillist.
- Ei ol viäl, mut tulee kyl kohtsiltäs, ilmotti Mutikaine palate kaffenkeittosse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti