Tivolis

Mutikaine ja Laatikaine pujotteliva tivoli ruuhkas Kupittaal. Oliva tullee tän väh kattelemaa ku ei oikke ollu muutaka tekemist näi vappuna. Ilma ol tosi hiano, aurinko paisto täysil ja ol vuareaika nähre tosi lämmi.
Yleens vappuna sato, joko vettä taik ränttä. Mahtokoha sil ol jotta tekemist ilma kans ku joillaki ol tota lunta päänspääl, tai ainaski sev värine lakki pääs. Jos se vaik houkutteli sitä lumiräntää tualt pilvist alaspäi.
- Kaukaa o ne ajat ku käyti viäl kaupunkil piruilemas kiltseil toril, muisteli Mutikaine nuaruusaikoi katellessas nuarisoo joka pyäris kaikemaailmasis härveleis.Ol siäl kyl vanhempiiki mukuloittes kans ja paljo noit valkolakkeiki.
- Oi niit aikoi ku flikoil ol noit tupeerattui korkei nutturoi pääs. Niihi ku heit markkinapallol alakaut ni ne levis ku Jokise eväät Piikkiö tiähaaraa, jatko siihe Laatikaine virnistelle ja kaivae tupakkiaski taskustas ja tarjote Mutikaiselki.
- Sit kyl ol ain paree ottaa äkkii jalat alles ettei joutunu tutustuma pitkii punaseks lakattuihi kynsii, totes Mutikaine vakavoitue hiuka ja sytyttäe tupaki ja antae tult myäs Laatikaisel.
- Jumat, mut ne suutusiva. Mut kyl senki tul vanhemmite ymmärtämä, ku pystys jo näil putkiaivoillas ajattelema, et kui kaua semmose tukkalaittee tekemisee oikke menee, aprikoi Laatikaine potkiskelle hajamiälisest tyhjää paffimukii, jonka joku nykynuar ol siisteyspuuskassas heittäny maaha kättäs roskastamast.
- Kato ny noitki nuarii. Ei ol varmaa neljäätoistka ja iha käkenä, Mutikaine paheksus katellessas kahreksa nuare porukkaa joka yritt pittää yht flikkaa pystys. Flikka taas yrit silmät harottae kumartuu mahrollisimma syvää ettei oli saanu kaikkee mahas sisältöö päälles huurellessas Yrjöö avukses.
- Ei sentäs kuku. Ykää tuntuu huuteleva, mut kyl toi o jo aika surkeet. Me oltii sillo lähempän kahtkymment ku ens kertoi olttii tommoses kunnos, Laatikainenki tuumaili. - Vai muistaks mää vääri?
- Kyl me sillo tairettii ol siin seittemä- tai kahreksantoist paikkeil, muisteli Mutikaine. - Eihä sillo saanu kaljaaka joka kaupast ja hualtikselt.
- Kyl noi vehkeekki o kehittyny iha mahrottomiks, vaihto Mutikaine puheeaihet katellessas tivolilaittei.
- Nii o, eihä tommosse uskal enää meikämanne mennäkkä, Laatikaine aprikois. - Eks sää ollu joskus tääl hommiski? Nii mää iha muistaisi.
- No joo, sillo mää taisi ol semmone al parikymppine koltiaine, muisteli Mutikaine.
- Mitäs sää tääl sit teit? Laatikaine uteli katelle ympärilles.
- Mää oli oikeastas järkkäri tääl, mut ku ol kiirus, niinku esmerkiks näi vappuna, ni mää oli nois laitteis auttelemas. Repimäs lippui ja muut semmost, Mutikaine muisteli.
- Kummost se oikke ol? Laatikaine utel yhä.
- Ykstoikkost, paitti et flikoi kyl pyäris ympäril. Ne yrittivä ain pääst ilmaseks laitteisii, selit Mutikaine.
- Ja sää tiätty heltysi ja päästikki, vai kui, Laatikaine veikkas. - Tais käyrä aika viuhka?
- No jaa, kyl siin ol varaa valita, Mutikaine virkkos vähä vaivautunee näkösenä.
- Ol sillo viäl semmone kakara ettei oike osannu otta kaikist tilasuuksist vaari, hän jatko.
Laatikaine vilkas Mutikaist joka ol vaipunu johonki muisteluihis vähä niinku pintaa syvemmäl.
- Jaa, ettet sit saanu? Laatikaine tokas ja virnisti
- Mää oli sillo nii ujo poika viäl ette oikke yrittänykkä, enkä osannu kait kaikkii kehokiäle viästei, Mutikaine tunnust ja jatko virnistäe. - Mut kunno kiälipusu mää sentäs sillo oppisi. Kai olsi jotta muutaki, jos olsi ymmärtäny oikke kaikkii niire vihjailui.
- Katos ny totaki vehjet luulis menevä sisuskalukki sekasi, Laatikaine vaihto puheeaihet osottae twisterii.
- Ei toi viäl ol nii paha, iha kiva härveli, totes Mutikaine huajentuneena puheeaihee vaihtumisest.
- Ei tää oikke enä ol tän ikäste huvittelupaikka, Laatikaine totes. - Mut kyl hattara täyty saara.
- Tual niit myyrä. Ku tommoset syärä ni ollaa sit nii makei, nii makei, jot oksat pois, sanos Mutikaine näyttäe yht kojuu.
Kaverukse menivä ostama hattarat. Niit mutustelle kävelivä parkkialueel päi ku euroopa omistajat, mut sit Mutikaine yht äkki pysähtys.
- Tota sentäs tartte viäl kokeil, se o ain vähä pakkorako ku tääl o käymäs, Mutikaine innostus ja läht menemä ampumateltta kohre ku olis yhtäkki nuartunu vuaskymmenii.
- Piräks tota vähä, Mutikaine ojens hattaras Laatikaisel. Näyt yht aset ja teltapitäjä, joka näyt oleva Mutikaise tuttu, latas siihe pötköllise kuulii sisäl. Mutikaine ol valinnu tommose suaralippaise Thompson konepistooli näkösse ilmapyssy ja alko sen kans sit sihtailema maalitauluu jos ol joku linnu kuva. Piänii sarjoi paukutelle hän sit ampus kuulat loppuu, eikä saanu koko tipuu pois taulust. Hän koitti viäl toisenki kerra samal tuloksel. Virnistäe leviäst hän laski pyssy kärestäs ja otti vastaa molemmist kerroist korkiavaaja lohrutuspalkinnoks ja teltahoitajal moikate läht menemä.
- Mul käy ain samal taval, vuarest toisee. Harakoil menee mut ei harakka puttoo oksaltas, hän ilmotti ottae hattarans Laatikaiselt.
Mutikaine anto toise niist korkiavaajist, jokka ol voittanu, Laatikaisel ku he tallusteliva hattaroitas syäre laitteire välist parkkipaikal.