Paattireissu

Ol lämmint ja aika tyynt. Ves liplat paati laitoi vaste. Mutikaine ol saanu lastatuks kaik mukka tuleva pakaasit kajuuta uumenii. Ny niit ei pal ollukka, ku tarkotus ol mennä vaa tämmösel pikareissul. Vähä vaa Pitkässalmes pyärii.
Mutikaine kääns virta-avaint ja kone hyräht ilma mittä metkui käymä, täl kertta. Välil se ol vähä nikotellu ku ol tämmöne viritys. Se ku ol tehty vanhast kuarmuri bensakoneest. Se ol viritetty toimima petroolil, tul halvemmaks. Ens laitetti käymää pensal ja lämmittyäs sil voi ajaa petroolil. Sammutta kyl tartti kans bensal, muute ei lähteny käymä uurestas. Aikamoine viritys.
Toi Mutikaise paatti ol tommone sota-aja jälkke rakennettu seittemämetrine mahonkipaatti. Tämmöses tarkotukses ku Mutikaisel se huristeli tommost yhtätoist solmuu ja riitti kyl iha hyvi. Ei Mutikaisel ollu mikkä kiire meril ollessas minnekkä.
Laatikaine ol viäl viämäs autoo paremppa paikka parkki jottei vorot veis sitä, vaik kyl toi rotisko rupes jo olema siin kunnos, et jos sen joku veis, ni se torellaki ol auto tarpees. Parast enne päiväys ol menny jo yli kymmene vuat sitte umppe. Viäl se vaa kyl men katsastuksest läpi. Ainaski ku ol tuttu inssi katsastamas.
- Laatikaine ol aika kaua tuntenu munt, muttei koska ollu lähteny vesil, vaik mul paatti onki ollu jo kaua ja toine paatti sitä ennenki, mut nyt ol päättäny uskaltautu. Mikähä silki ol tullu? Vanhuure höppänäks varmaa ol tulos, ku uskals paatilki tul, Mutikaine miätiskeli.
Laatikaine ol saanu auto viäty parkkii ja taapers laiturii pitki paatil.
- Irrot ne touvit pollarist, huikkas Mutikaine.
- Miss tääl o pollarei? Laatikaine kysys, katelle ympärilles varovast iha ku sil olis ollu jotta salattavaa.
- Siin sun jaloissas, siin on toi paati köysi kii, selit Mutikaine. - Se naru o nimeltäs touvi.
- Puhuisit suamee eikä tommost, muris Laatikaine ja kumartus irrottama etunarui.
- Hyppää ny siält kaijalt ni lähretä, Mutikaine huikkas.
Laatikaine kattos ympärilles taas eikä näny kettä Kaijaa sen paremmi ku Liisaaka tai jottai muit naiselävii. Sit hän äkkäs et Mutikaine varmaanki tarkot laiturii ja hyppäs keulakannel. Samantiä hän meinas men laira yli meree mut sai sentäs kaiteest kii ennenku ol meres.
- Enks mää sanonu Laatikaine et kumipohjase kenkät jalkasse. Kansi ja rantakivekki o liukkai nahkapohjil kuljettavaks, huamaut Mutikaine.
- Kyl ne mul on kassis, mutisi Laatikainen. - Taitaa ol paras mennä vaihtama.
- Joo, muute mää voi joutuu viäl onkima sunt viäl merest, enkä ollu ajatellu onkii mittä noi karvassi kaloi, Mutikaine naureskeli.
Laatikaine mulkas Mutikaist ja men kajuutta, koht hän tul siält kumipojaset lenkkarit jalassas.
- Toi näyttä jo paremmalt, Mutikaine virkkos hyväksyväst.
Täl väli Mutikaine ol saanu irrotettu peränarukki ja ol taas ruaris. Hän veti koplinki vaihtee taakse ja myäs hiuka kaasukahva taakseppäi. Paatti alko värist ja rupes lipuma ahteeri erel taakseppäi. Kääntö ruarist kääns paati ja nokka näyt koht kohre ulosmenoväylää. Kaasu piänemmäl ja vaihre etteppäi, sit taas lissä kaasuu. Paatti alko tärisemä ja nost kokkaas alkaessas kiihtymä.
Mutikaine kiihrytti vauhri täs paikas sallittuu kuute solmu ja väänsi sit kaasu piänemmäl. Suara kutone jyrräs tasasest ja nopeus pysys kuures solmus. Mutikaine pist tupakaks ja nous kuski penkil ja siit kattoluukust katol, pist jalkas ruaripualil ja ohjate jaloillas lähtivä menemä. Laatikaine kipus katol Mutikaise seuraks vaik hänt vähä se arveluttiki.
Keulakuahu kohisi ja suora kutone murisi tasasest. Aallokko ol iha mitätö eikä vene keinunukka niinku Laatikaine ol luullu, vaa kulki vakaast tasast vauhtii Pitkääsalmee Kuusistoaukol päi.
- Ei kai tääl laivoi sentäs enää ol? Laatikaine kysäs katelle ympärilles.
- Ei tääl ol enää vuaskymmenii semmossi kulkenu jottai pikkussi lukkuottamat, vastas Mutikaine rauhallisest. - Joskus enne niit sentäs täst men. Sillo ku tual Pitkäsalmesuul ol nostosiltaki et ne pääs siit satamasse. Siit ajast o kaik muuttunu ja seki armeija rakentama pioneerisilta ku rakennettii sen jälkee o jo historiaa. Se lahos ja puretti pois.
Nyt siin o sit toi halvatumoine betonihökötys tos manteree ja Hirvensalo välis. Enne täs Pitkässalmes ei ollu nopeusrajotustka. Sai paateil verel vaik kui pirust. Täs ol semmone paikkaki mis sai mitata kui kovaa paatti kulki. Vähä se tiätty haittas uimarei.
- Mitä uimarei, ai nii onhan tos toi Uittamo uimaranta, sanos Laatikaine. He oliva just menos uimaranna ohitte paatillas.
- Eikä ol, tiuskas Mutikaine. Toi tos o kyl Ispoiste uimaranta, se o viäl käytöski ja siäl o avantouimareitte saunaki. Uittamo uimaranta ol tual mis o viäläki toi Uittamo tanssilava ja paviljonkiki. Siin paviljonki viäres kalliol ol enne maailmanpyäräki mist näki Airistol saak. Sen alapualel ol enne uimalaitoski jos ol hyppytorniki ja siin ol kolme hyppylavaaki. Airat ol ympäri, paitti salme pualel ja rannal ol semmone rakennus jos ol pukukoppei. Siit tonne Heikkilä kasarmil päi ol sit Turun melojie vajaki. Samate tual Hirvensalo pualel ol siin lauttarannas Airiston melojie vaja. Nykysinhä o tos Ispoiste uimaranna viäres Saaristomeren melojie vaja.
- Jaa, et kotiseutu historiikkii. onks tääl ollu jotta muut miälenkiintost? kysäs Laatikaine.
- Katos tonne, siäl näkkyy toi Ispoiste kartano päärakennukse katto hiuka ja tos viäreises ranna pualeises mäes ol enne hyppyrimäki. Siin piretti iha jottai kisoiki. Turus ol myäs toinenki hyppyrimäki, se ol siin saunan takan Urheilupuistos.
- Joo, kyl mää urkkarin tiärä, Laatikaine sanos. - Mut en kyl ol tiänny et siäl o joskus ollu hyppyrimäki.
- Kato, Turus ei piretä mittä metelii tommosist mitkä o saatu purettu, Mutikaine murisi.
Mutikaine kääns paattis ympäri ja aletti menee takas. Ohitetti Ispoiste uimaranta. Sit Mutikaine alko taas paasaama.
- Tää korkee kallio o syvyri siit sai enne hyvi ahvenii. Jokku hyppis tualt ylhääl vetteenki. Tartti vaa hypät aika kauas ettei osunu kivikkosse. Ny ku ohitetti tää kallio ni tos kohras ol naulatehtaa johtaja huvila ja siit tonne Uittamo rantta päi ol naulatehras. Hiano punatiiline rakennus joka sit piti tiätyst men purkama. Siin o ny noit rivitaloi. Ei pal silmää hivele, vai kui?
- No ei tosiaanka, päätteli Laatikaine ja purottautus alas kajuutta. Hän kaiveli kassistas vähä eväi ja paluumatka sujus hiljasuure vallites eväi mutustaes.