Muatii miättimäs

Mutikaine ja Laatikaine istus baaris kaffekupit nokkas al, kuis muute. Tuijotteliva karu vilinä.
- Katos ny Laatikaine, täst päiväst taitaaki tul autinkoine ja lämmi, ellei ala satama, Mutikaine tokas katelle mainoskirjainte välist karul.
- Nii, ih, ja sataa vet ellei satu tulema lunt keskel kesä, Laatikaine myäns.
- Saattaaha sitä tul vaik rakeiki, se on tavallisemppa näi kesäsi ku lumisare, Mutikaine päätteli.
- Joo, kyl mää muista usseemmanki juhannukse tianoo, ku o saanu keräil rakei auton päält, Laatikaine myäns.
- No katos ny totaki flikka tos keikistelemäs. Onks toi hame vai onk se vaa vähä leviämp vyä? huakas Laatikaine jääre oikke tuijottama Hyvä ettei kaivanu kiikarei jostai taskust, ei siit koska tiänny mitä sen taskuist löytys.
- Kyl ton varmaanki hamee virkka pitäis toimittama, Mutikaine totes. - Oleks muute huamannu et muati nykysi kiärtää kehää. Välil kyl tulee tämmössi kaussi, ku vähä kaik muarit o yhtaikka esil.
- Muistaks ku noit minihameet tuliva? Laatikaine muisteli. - Ol siin sillo ihmettelemist. Irwiniki teki niist oike laulunki.
- Niin no, sehä ol siit oululaiste tavast käyttä niit hamei, Mutikainenki jäi muisteluihi. - Muistaks ollenka millane muati se ol?
- Eiks ne menny jortsuihi puettuna minihameesse, mut unohtiva tarkotuksel pikkuhousus pois, Laatikaine ol muistavinas. - Siäl sitä sit tupsut vilkkus roki ja twisti pyärteis.
- Ol kaikkii näköi, kokoi ja tuuheuksi vilahtelemas, Mutikaine tuumis. Mahto siin ol piukkapiposil kestämist, nykysi semmosest varmaa joutuis posee. Vaik paljo o muuttunu vappaammaks ni toisaalt paljo o myäski toissippäi.
- Miks muute kaik muarit o nykysi yhtaikka? Laatikaine miättis.
- Me taireta ol siihe syypäit, taik meirä ikäluak. Eiks me tehty tommottis, et mitä elämäasennet kannatikki ni asustautusi sen mukka, Mutikaine fundeeras. - Sil näytetti muil et mihi porukkasse kuulus.
- Ai niinku sillo, ku ol noit hippei ja pärtsärei ja rokkarei ja mitä viäl olika. Mut se tais kyl alkaa jo aikasemmi, mahtokoha toi lättähattukausika ol viäl semmone vai tapahtusko se jo aikasemmi. Laatikainenki miättis.
- No jaa, jos iha alkulähteil mennä, ni semmost o tainnu ol nii kaua ku o ollu ihmissiiki, Mutikaine totes. - Nii et ei mittä uut aurinko al. Sillo alus varmaa maalailiva eri heimot eri taval. Siält se toi ehostamine o varmaanki saanu alkus, eikä ol loppunu viäläkä.
- Tosin nää tatuoinnit ja maalauksekki on kyl jonkiverra kehitttyny niist ajoist, virnus Laatikaine. - Kato ny noitki. Kokonas mustis ja värjännee hiukseski mustiks Naamakki o ku olisiva jostai kalmistost lähtösi. Ketjuiki roikkuu vähä joka pual.
- Noi taitava ol niit goottei, mut katos tota. Kaks nukkee siin o kävelyl, Toi tyyli taita ol se japanilaisest animest tullu Lolita-tyyli, intoutus Mutikaine selostama. - Muistaks mikä enne ol Lolita?
- Se ol se kumine vaimovastine, mikäli mää oikke muista, Laatikaine muist het ja palaut puheeaihhe pikasest takas muati ilmiöihi - Onks noi ny sit nykysi niit rokkarei? Rasvaletti näyttä oleva ja kunno floogi a la Elvis, nahkatakki, huivi ja farkut. Mitäs ne sit o ku pukeutuu tommottis muute, mut niil o kauhee liahuletti?
- Joo, noi o rokkarei. Ne liahulettise ova sit taas hevarei, Mutikaine selost ku parempiki.
- Mikä se semmone hevari sit o? Laatikaine kysäs. - Ei ny oikke sytyt.
- Hevirokkari tiätty, kyl sun ny tommone olis pitäny muistaa. Onks sust tulos iha kalkkis? Mutikaine ihmeentys. - Ethä sää ol viäl kuutkymmentkä.
- Oleks sääki ny sit hevari, ku sulki o pitkä letti, Laatikaine miättis.
- Ei nys sentäs vaik mää semmost kuuntelenki siinku muutki musaa, Mää ole vaa tainnu jämähtää tähä tyylii paikalles, enkä ol viittiny enää muutta muatoain. Mutikaine totes - Mut eiks jo taas men, ennenku kasveta tähä baaritualii kiin?
- Mennää vaa, sanos Laatikaine nouste tualistas ja siirtys Mutikaise kans baari ovest aurinkoisel karul tallustelema.