Baaris turinointii

- Perskeles, sanos Mutikaine istahtae baaritualisse ja läikäyttäe kaffettas, onneks ei sentäs lattial, eikä pöyrälkä, mut tassi kyl lainehtis. Mutikaine nost kupi Servieti pääl ja tyjens tassil oleva kaffes takas kuppisse.
- Kas, kas, vanhuksel käsi taitaa jo vapist, Laatikaine tuumas katelle Mutikaise sähellyst. - Katteliks vähä liia kaua ton myyjä sinissi silmii, vai mikä ny noi sai sunt tärräämä?
- Jaha, kyl siin ny sit vinoillaa kun vanhal käy vahinko, Mutikaine virkkos siamaste kupistas.
- Juamine sentäs onnistuu, Laatikaine virnus. - Horkka oli vaa hetkellist. Eikä men juamaka väärä kurkku.
Mutikaine laski kuppis tassil ja kattos Laatikaist tarkkavaisest. Laatikaine yrit ol kattomat tiskil päi siin kuiteska onnistumat. Piänt vilkuilu tiskil tapahtus siltiki koko aja.
- Tais jotenki sua kiinnostaa toi myyjäflikka, ku noi pal siit jahkaat, huamaut Mutikaine.
- No jaa, iha mukava näköne söpöliini, Laatikaine myäns kytistelle taas tiskil päi.
- Vanha alkka lämppeemä vaikkei eres tair enää muistaakka kui tommose kans meneteltäis jos viärees sais, venkos Mutikaine vuarostas..
Baarimyyjä tul esil tiski takka ja alko siivot pöytii. Laatikaisel meinas men pulla väärä kurkku ku flikka kumartus ensteks nii et avonaisest puseros avautus Laatikaisel näkymä kummuist ilma rintsikoi, sit se kiärs pöyrä ja kumartus pyyhkimää pöyrä toist pualt. Minihamone nous aika ylös näyttäe vilaukse mustist pitsipökist ja Laatikaine niäleskel hetkise tyhjää.
- Kuules ny, vanha orhi, ei sul ol mittä jakoo tommose parikymppise kans. Sydäri saisit melkose varma, Mutikaine naureskel Laatikaise hulluu ilmet.
- Mut ku, tota, katos ny sääki, Laatikaine sopers. - Eiks toi iha melkke ku tarjois itteäs.
- Ny sää oletat iha samal taval ku noi viarasmaalaisekki, joit o syytet raiskauksist. Ne ku ottava tommose päätelmä jälkke väkisi, ku ei ne ymmär et tos ei ol mistä semmosest kyse olleska, Mutikaine nauro katsahtae hänki sit mitä se flikka oikke touhus. - Se vaa pyyhkii pöytii nii ku näät
- Nii taitaa tehrä, myäntys Laatikaine masentue vähä. Hän jo ol nähny miälessäs pari irstas päiväunt jos toi flikka ol pääosas.
- No jaa, kyl mää ymmärrä et sää ny olet vähä pitäny noist hommist vapaat. Onha sulki jo aika pal tota ikkääki, Mutikaine totes naureskelle.
Baari ovi kävi. Sisäl astus tommone parikymppine nuarmiäs kypärä kainalos. Men suaraa flika lua ja he suuteliva pikasest mut kiihkeest. Sit poika istaht pöytä ja flikka haki sil kaffet.
- Nääks ny Laatikaine, ei sul olis ollu mitää jakoo, Mutikaine totes haukate pullastas.
- Voi perhana, se olki jo varattu, Laatikaine sanos myrtynee näkösenä ja keskittye kaffesses.
- Nii se o, tommone peli kuuluu tommosil, ainaski sama ikäsil, Mutikaine valisti hörpäte kaffet. - Oi niit aikoi, ku ittekki ol tommone, elämä eres ja tukka takan
- Onha sul viälki tukka takan, Laatikaine huamaut tarkottae Mutikaise ponnaril olevii pualee selkää ulottuvii hiuksii. Muutenki viäl nii nuarekas nahkatakkeines.
- Mut ku toi elämäki o jo siirtyny taakse tuka kaveriks, Mutikaine tokas vähä murheellisest.
- Älä sure Mutikaine, runsaa kolmekymmene vuare pääst noiki ova täs samas jamas, Laatikaine lohrut vilkaste nuarii.
- Nii siin käy, valitettavast, Mutikaine valitteli. - Semmost se o elämä. Me synnytää tän lähtemää. Elämä o vaarallisi tauti, siit ei koskaa selvii henkis.
- Siin välil sitä sit tapahtuu kaikenäköst tyhmää ja vähemmä tyhmääki välil, Laatikaine fundeeras.
- Useimmite iha tyhmää, mut pääassia et hauskaa, Mutikaine virnist. - Tää men ny iha synkkeilyks.
- No ku ei menny synkkailuks, ni sit synkkeilyks, noil men synkkailuks, Laatikaine vilkas flikkaa ja poikaa jokka istus pöyräs pirelle toisias kärest.
- Nii tais men ja hyvä nii, totes Mutikaine ja nous. - Lähretääks, vai onks sul viälki pulla vääräs kurkus, vai onks joku muu syy ettes kehtaa viäl nous. Ei kai ny tos iäs enää kummiska.
- Ne ol niit nuaruusaikoi ne ku ei kehrannu noust ku lätsä sepalukse eres, Laatikaine sanos nouste.
He poistuiva nyäkäte flikal ja iskie silmää pojal mennessäs hymyille ovest pihal.