Mutikaine selas nettii tiatsikallas ja sai siält esil jottai vanhoi filmei mis ol höyryveturei. Laatikaine ol vajonnu soffa nurkkaa löhöilemä. Ol taas tullu käymää kylässe aikaas kuluttama.
- Käviks Laatikaine koskaa piänenä junii kattomas? Mutikaine kysäs.
- Em mää saanu men lähellekkä mittä rautateit, ne ol kuulemma nii kauhhia vaarallissi paikkoi, Laatikaine vastas.
- Em määkä iha piänenä niit nähny, mut sit ku jo pääs itte menee pyärän kans. Siin jossai kymmene ikävuare hujakoil, Mutikaine totes.
- Pääsiks nii aikasi jo liikenteese pyäräl, Laatikaine ihmetteli.
- Em mää koska sanonu mihi mää oikke ole menos, Mutikaine virnist. - Ei ne tiänny mihe mää meni, mut noist asemal käynneist jäi kyl ain kii.
- Kui semmottis? Laatikaine kysäs.
- No ku vaatte oliva ain iha mustii hiilepölyst ja haisiva savul, Mutikaine muisteli. - Sillo ol viäl noit höyryveturei ainaski tos ratapiha ajos Kupittaal. Matkustajajunak kaik kyl oliva jo diisselei, mut noit onkapannu junat ol pal miälenkiintosemppi.
- Sillo ku mää tommossi pääsi kattoma niit ei tainnu ol ku tual Turu asemal jossai halleis enää, ytit Laatikaine muistel.
- Se ol nii komeet ku ne pölläyttivä höyryy ja savuu ja voi ku se ol hianoo ku ne vislas lähtiessäs, Mutikaine romantisoi.
- Eipä ol pal tullu nähtyy, mut ratika mää muista, Laatikaine tokas. - Ne ol ja aikamoissi vempeleit.
- Joo, mää muista ku ajon ajokortti ja tei virhee siin kysymykses, et milt pualelt ratika saa ohitta, muist Mutikaine. - Se ei varmaa koska unohru ku ol ainoo virhe kirjallises kokees.
- Neropatti, perskeles, Laatikaine tokas. - Eiks se ohitetta oikialt ku raiteetha ol keskel kattu?
- Nii määki vastasi ja vääri men, Mutikaine virnist. - Eks muist ku jossai se men oikkia reunaa, em muist ny mis kohta se ol, mut kummiski. Oikia vastaus siihe olis ollu kummaltki pualelt, vaikkei siin ollukka mainintta et tilantte mukka. Se ol piän kompa.
- Nii ku inssis ne ain yrittivä tota, et mennä Rantakarul ja käännytä enne panimoo ylös ku se ol sillo ainoo ykssuuntane karunpätkä Turus. Ajosuunt siin ol ylhäält alaspäi. Siihe halppa men moni ja siihe ain tyssäs inssi, Laatikaine muisteli virnistelle.
- Munt tyssätti kuarmuril liia varovaisest ajost, Mutikaine muisteli. - Toisel kerral sit mää vetäsi Aurakarult alaspäi Eerikikarul satama suuntaa, sen Svenska Teatteri kulma kolmosel ja kysäsi sit silt samalt inssilt ku ol ollu ensmäiselki kerral, et meniks ny liia varovast. Se siin nikotteli et ei menny ja pyssääs tonne ni vaihreta kuskii. Meit ol sillo kaks kokelast samal kertta inssis.
- Pääsiks sillo sit läpi? Laatikaine kysäs virnistäe.
- Iha puhtaast. Voi niit aikoi ku siälki viäl sai ajel autoil, ny ei enää saakka; Mutikaine totes. Mut ne ratikat ol hauskassi. Me käytetti niit piänie veittie teos apuna, tommoste kynäveittie.
- Mite nii? Laatikaine ihmeentys.
- Katos ku laitot siihe kiskoil vaik kolme tuumase naula ja se huraut siit yli ni ol veittenterä ain terottamist vail valmis, Mutikaine selost. - Kyl me kyl joskus pelotetti niit kuskeiki ku laitetti räkäpäit kiskoil ja ku se men yli ni paukkus kyl iha kiitettäväst.
- Mist sää niit sait? Laatikaine kysäs ihmetelle.
- Katos ku asus tommoses paikas, et siin lähel kävivä soltut ain pikkassi sotaharjotuksii. Niilt siin sotaleikeissäs välil putoili niit räkäpäit sammaleissi, eikä ne niit ain löytäny, varsinki noit konepislari paukui, mut terävinä kakaroina me kyl ne löyrettii, eikä kyl menty niit takas antama, ei tiätenkä, Mutikaine selost naureskelle. - Kyl niit mul ol iha pussikaupal yhtee aikka.
- Aikamoissi koltiaissi oletteki sit ollu, Laatikaine tokas.
- No jaa, se ol normaalii sillo, sorast ei sillo ollu ku muutamii vuasii, Mutikaine totes. - Ja ku ol otolliset olosuhteekki tämmösel toiminnal.
- Mut ny Laatikaine keitetääs kunno sumpit, kai maar sullekki kaffe kelppa? Mutikaine nous tiatsikka pöytäs äärest ja alko kömpimä keittiöö kohre.
- No, mikä ettei, Laatikaine myäntys nouste soffalt ja men peräs keittiöö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti