Mutikaine selas nettii tol ittekootul tiatsikallas. Sil ku ol vähä tommossi omituissi harrastuksii ikäluakkaas nähre, niiku toi tiatsikore rakenteluki. Mut siin se ei kyl ollu ainaska ainoo, Laatikaisel ol iha sama harrastus.
- Laatikaine, oleks huamannu et se Api perkeles o kirjottanu meist jo kakskymmentyks juttuu. Mahretaaks me koht olla julkkiksii, Mutikaine hihkas Laatikaisel joka ol seonnu ja alkanu tiskaama Mutikaise tirkivuart piänemmäks. Ol meinaa allas ja tiskipöytäki iha täys ja se ol alkanu Laatikaist ottama päähä.
- Mist helkutist se semmossi nii pal o keksiny, Laatikaine tokas. - Ei kai me nii värikkäi persooni olla?
- En tiä, mut iha hauskassi jutui tuntuva oleva, Mutikaine sanos syventye juttusse numero 21.
- Eikä millää lail perättömiikä, ehkä ny hiuka väritettyi, tunnust Laatikaine. - Mut kyl mun miälest ihmisil sais kyl ol jotta yksityiselämääki, meilki.
- Ei se sentäs ol viäl niit tyrkyttäny miheskä julkisuute sen enemppä, Mutikaine totes. - Oleks muute kuullu et se meinaa tehrä meist oike kirjanki?
- Ei semmost kukka kustanna, hulluuha semmone olis. Ei me sentäs mittä markkinapellei olla, Laatikaine epäili. - Mut tiätty se vois vaik yllättä, on se semmone epeli.
- Enne se vaa maalas, taului ja autonkylkii kuvii. Mistähä se tommose kirjotus innostukse ny o oikke saanu? Se tunttu jo vähä sairaalloiselt. Se kuulemma istuu ain kaik vapaa aikas vaa tiatsika viäres ja naputtelee siin sit tekstii tulema. Iha kahjoo touhuu. Mitähä sen vaimol kuuluu? Eiks sil ol se ms? jatko Laatikaine hiukka paheksuvaa puhettas vaik oliki hiuka otettu noist kirjotuksist.
- Samallail kuulu menevä, noi ainaski suuripiirtei, Mutikaine virkkos. - Mää tos yks päivä siihe törmäsi, ku oliva vaimo kans kauppareissul.
- Luulis ettei sen hoitohomma jälkke enää jäis pal voimi tommosse kirjotteluu, Laatikaine totes.
- Mut se o oppinu aika nopeeks kirjottajaks ja toi kirjottelu taitaa ol aikalail terapeuttist vastapainoo noil arkipäivä rasituksil, Mutikaine fundeeras. - Iha niinku ne maalaamisekki. Sil ol muute näyttelyki täs viime vuan. Hyvi men kuulema mukka, paitti ettei mittää myyty.
- No onks se ny sit hyvi? Turhanpäiväst hommaa, niit taului o sit kaik nurkat väärälläs, Laatikaine tuumas. - Ei semmone kannata olleska.
- Tänäki vuan sil pitäis ol näyttely. Emmää vaa keksi mil se viäl ehtis maalailemaanki, Mutikaine totes. - Taitaa kaik vapaa aika men kirjottamise.
- Ol se kyl vähä aiheetont kirjotta, et mää muka olsi kaikkie flikkoje perää niinpal ku niis jutuist vois päätel, Laatikaine tokas.
- Sää oles kuule pal enempi, muttei se ol sitä ainaska viäl paljastanu. Eikä ol kyl kirjottanu meirä yksityiselämästkä, niinku aviosääryist tai muist semmosist, Mutikaine pualusteli.
- No joo, em määkä ol semmost huamannu missää jutus ilmentyvä ja hyvä nii, Laatikaineki myäns.
- Sen se o sentäs jossai jutus tuanu julki ettei me sentäs olla hinttarei, Mutikaine sanos
- Se o hyvä se, ku nykysi luulla het jos ain samat kaverukse liikkuva yhres et ne o jottai poikkeavii yksilöi. Eiks ihmisil enää ol kaverei olleska? Laatikaine totes.
- Ne o noi hinttihommat nykysi tullu pop-ilmiöks. Koht käy varmaa nii, et meirällaise heterot o iha epänormaalei, Mutikaine tokas. - Kyl se o nii vääri jos normaaleist tehrää epänormaalei.
- Jos se o semmost tän aja ilmiöö, ku ei täs ajas näyt enää mikkää muuka oleva normaalii, sanos Laatikaine. - Mennääks syämää johonki, huikkoo jo hiukka?
- Mennä vaa, em mää ainaska jaksa mittä ruvet laittama, myäntys Mutikaine sulkie tiatsika ja nouste tualistas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti