Eräällaist filosofointii

Mutikaine ja Laatikaine makailiva rannal ruahikos ja filosofoiva. He oliva selväst siäl kotieläimiäs ulkoiluttamas, ku heirä viäressäs ol pari mäyräkoira, täl kerral niis luki Karjala kyljes.
- Kyl se nii o, et tää maailma o iha vastakohtie paik. Jollei ol kylmä ni o lämmi ellei iha kuumaki. Jollei sara ni o pouta. Jollei sara vettä ni tulee lunta ellei sit tul rakei. Jollei ol rahaa ni o köyhä. Jollei ol köyhä ni o ainaski hyvi toimee tuleva ellei jokseenki varakaski, Mutikaine fundeeras filsofisest.
- Jollei olis syntyny ei olis olemaska ja jollei olis olemas ei vois kuallakka. Jollei olis jano ei tarttis juarakka ja jollei vituttais ei tarttis ryypätäkkä, Laatikaine jatko.
- Jollei olis yhteiskuntii ja valtioi ei taitais ol sotiakka, vai onk se nii et, jollei olis ahneut ei olis riistooka, ku jos o riistoo se tuattaa sotii, Mutikaine lisäs.
- Eipäs ny mennä iha surkeuksii, Laatikaine virkko. - Otetaa jottai ilost. Jollei olis HK:ta ei olis HK:n sinist lenkkii ja suamalaiste miäste kuntoilu olis iha retuperäl ku ne ei enää vois lenkkeil ollenka.
- Joo ja jollei olis Karjala-olut ni kaik oluekki tulisiva ylös, Mutikine keksis.
- Mite ni? Ny mä e ymmärtäny, Laatikaine hämmästel.
- Venakotha o sanonu, et Karjala ei tul takas, Mutikaine valisti. Kyl niit kannatta usko, on ne sentäs nii suur mahtikansa.
- No jaa, ny mää tajusi, Laatikaine tuumas.naurae.
Molemmat nous istuma ku samast narust vetäe ja kaivoiva Karjala-pullot mäyräkoiristas, nappasiva korkit auk ja kaatova ööli kurkkuus. Sytyttivä tupakit ja katteliva laiskast lainehtival merel.
- Jollei ol tuulist ni sit o tyynt tai sit välil oikke myrskyyki, lausaht Mutikaine poltelle tupakkias ja heiluttae hiuksias ku hevone harjaas.
- Ja jollei ol liahuletti ni sit o kalju tai kaikkee silt välilt, Laatikaine virkkos
- Jollei ol blondi ni sit o tumma tai brunette tai punkku, Mutikaine tokas jo vähä kyllästye aiheesse.
- Ajatteles kummost olis, jollei olis näi monimuatost kaik tää elämä, Laatikaine totes.
- Jos kaik meri olis siniharmaat tai sanotaaks nii, et kaik olis ku hiilipiirrokses, Mutikainen pohtis raappie päätäs. - Kyl olis harmaat elämää.
- Eiks usseimpie elukoire nii sanota tää maailma näkevänki? Laatikaine miättis.
- Niinhä ne jokku sanova, mut mahtaaks ne ol niit samoi tyyppei, ku väittävä ettei elukat ossais kommunikoira keskenäs ja se o pelkkä puppuu se, Mutikaine tokas vähä tuahtuneena.
- Nii onki, kyl ne ossaava kummunikoira vaikkeiva puhuiska, Laatikaine yhtys.
- Jos koira ja kissaki ossaava ilmast itteäs isäntäväelles, ni kyl ne sit ossaava sen tehrä keskenäski, Mutikaine selost.
- Mää yhry erellise puhuja miälipualee, eiku miälipiteesse, Laatikaine paasas kohottae öölipulloas.
- Sää olet tainnu ottaa jo tarppeeks, Mutikine virnist kohottae pulloas. - Kippis vaa.
Istuskeliva tupakimittase hetke mittä puhumat ja siamailiva öölejäs. Katteliva ku ohitte uis hiljalles arvokkaast kyhmyjoutse pariskunta harmaine poikasines, ne poikase oliva sit nii värittömä näkössi tasase harmais höyhenpuvuissas. Siit Mutikaisel väläht miälee taas uus vitsitynkä.
- Tiäräks muute mikä o suame värittömi jääkiakkoseura, Mutikaine arvuutteli.
- Ei hajuuka, mut sun tuntie täs o joku kompa, Laatikaine tuumas.
- No näi turkulaisena tarttee tunnustaa et se o Tepsi, Mutikaine totes. - Niire lippu o musta valkone ja niist ei ol kumpika väri.
- Mite nii, ei väri, Laatikaine ihmetteli.
- Ainaski nii noi viisaamma sanova, et musta ja valkone ei ol värei, kaik muut kyl o, Mutikaine selit totisel naamal. - En tiä sit mist tommosetki luakitukse tuleva, mut ei mun onneks tarttekka. Kunha mää otan kaljaa ja poltan tupakkii ja maksan niist miäletönt veroo tuatantokustannuksii nähre, mut ittes myrkyttämine o kallist.
- Jos ei olis noit poliitikoi ku elävä tyäläiste ja yrittäjie selkänahast ei olis veroika, ainaska noi pal, totes Laatikaine. - Tai jos ne sentäs tyytyisivä piänempä palkka.
- Mut oteta me vaa olut ja kulutella aikka täs katelle vaik noit tipui tos veres uimas. Mää toivota turvallist loppuelämää, Mutikaine totes kohottae poikaste kunniaks pulloas.