Keväit

- On järvinä tiet sekä pellot, soi vienosti viulut ja sellot, Mutikaine lorutteli katelle akkunast lumie sulamist ja kuunnelle levylt jottai viulukonserttoo.
- Mitä sää sanoit? Laatikaine kohot katsees kirjast jota ol tavailemas. - Oleks sää ruvennu taas runoilemaa.
- Emmää mittä semmost ol ruvennu, se vaa tul miälee, Mutikaine sanos kääntye akkunast.
- Kyl se ny o kevät vihro tulos, vet o vähä kaikkial ku lumet sulava, Laatikaine totes.
- Ei sitä ain muistakka mitä se o mitä koko talve pakkaskaure toivoo, Mutikaine virkkos vaihtae vähä vetävämppä musaa soima. - Kaikkial o veslammikoi ja yäks ne jäätyvä ja sit tulee tiätty liukast ja kaikke tommost.
- Ja sit veretää piänt liukukiitoo ja miätitää et tuleeks ens polvet vai pää alas maaha, Laatikaine huamaut. - Se o sitä akrobaatti esityste juhla-aikka.
- Nii ja tual ensapupolil ja päivystykses o aika täyt, hyvä ettei siäl ol ulos ast jonoo, Mutikainenki totes. - Onneks siäl o aika iso toi orotushuane ainaski tual päivystykse pualel.
- Mut ilmat ne vaa lämpenevä ja hameet lyhenevä, Laatikaine huakas.
- Nii sitä taas sul o hamoset miäles, Mutikaine virnist. - Tai ainaski se vesiraja.
- Nuart lihhaa taas o laitumil virkeest ravaamas, Laatikaine innostu. - Kyl siin taas vanha silmä lepää.
- Näi vanhana kyl kaik muuki lepää, toist se ol sillo nuarempana, Mutikaine muisteli.
- No joo sillo piukat kunno farkut ol iha tarppe, niire sepalus ei paljastanu kaikke ku vaa muist sijotta pikkuveitikkas oikke, Laatikainenki uppoutus muistoihi.
- Jos ei muistanu ni kyl sit kyl näkys ja hyvinki, Mutikaine totes virnistäe. - Muistaks ku flikoil ol nii piukkoi housui ettei nekä mittä piilottanu.
- Joo, hahlo näkys kyl nii selväst ettei siin jääny mittä arvailuje varaa, varsinki jos niil ei ollu nimettömii, Laatikaine tuumail. - Ei kyl jätkäkkä sillo pal alkkarei käyttäny.
- Se ol sitä aikka ku pit ol ain valmis ku partiolaine, tärkeint taskus ol avaimie lisäks kumisukka, Mutikaine nauro. - Ja mialuummi mont.
- Rokki soi ja alapää hais silakal, jos sattus onnistama, Laatikaine vet henkee sisäl nenä kaut ja ol haistelevanas viiksiäs. - Oi niit aikoi.
- Ne ol niit vapaa rakkaure aikoi ne, Mutikaine virnisteli sytyttäe tupaki ja tarjote Laatikaiselki.
- Emmää ny sanois. Kyl jätkät ainaski ol iha yht mustankippei ku muutenki ja kyl ol ne flikakki toisilles, Laatikaine sanos - Ei siin mittä eroo ollu.
- Yhre ero nykysse meininkisse verrate mää kyl muista, Mutikaine totes aukaste öölipullo.
- No minkä? Mää tykkä et samallaist se nykki o, paitti et mainoksis ei pal muut enää olkka ku seksii, Laatikaine kysäs.
- Se et sillo hinttarit ja lesbot men ruattii, tai pysys piilos, iha vaa oma turvallisuutes vuaks, muisti Mutikaine. - Se ol semmost sillo mitä ei hyväksytty lainka.
- Ei tosiaanka, niit ei siäretty lainka, ainaska sillo nuarempana. Taik sit niit piretti iha naurettavina ja veretti alt lipa, Laatikainenki yhtys.
- Semmost se ol sillo, Creedenssi soi ja ol kivaa. Pelatti korttii, ryypätti ja vokoteltii flikoi, totes Mutikaine hiuka haikeena.
- Mut kohotetaas malja kaikil kavereil ku ova potkasse tyhjää ja miksei muillekki, Laatikaine lausus kohottae pulloas.
- Kyl niit jo onki aika liuta, nii se aika riäntää, Mutikainenki sanos kohottae hänki pulloas. - Ei täs enää ol meilkä varma pitkää aikka jäljel.
- Ei tosiaanka, mehä olla jo pikä aikka oltu jatkoajal, Laatikaine tokas hiljentye kuuntelema ku levylt alko tulla Steppenwolfi Born to be wild.
- Toi ol sillo joskus kova hitti ja meno ol sen mukast. Se oli sitä meirä elämän kevät, Mutikaine sanos ja syventys hänki kuuntelu lumoihi.