Myllysilta monumentti

Mutikaine ja Laatikaine oliva jättäne autos virastotalo parkkialueel ja taapertane jokirantta ihailema Turu uut monumentti. Aurinko paisto ja linnukki laulo nii et melkke korvii vihlos. Se varma ol kevät ny tulos tai sit ei. Voiha sitä viäl tul vaik kummone lumimyräkkä ku enää ei noi luanno vanhat merkit pitäne ollenska paikkaas.
- Jaha, siin ei sit ol viäl oikke mittä tapahtunu. Herrat ny sit varmaa fundeera mitä ton kans oikke tehrä, Mutikaine virkkos katelle siltaa ja kaivae tupakei taskustas.
- Mää ole vähä tota seurannu, meinaan tota keskustelu tos sillast. Viaraspaikkakuntalaise ova pal enemmä kiinostunei sillast ja sen kohtalost ku turkulaise. Iha niinku sillonki, ku se men tommoseks ku vanhan naisen rintavarustus, Laatikaine sanos ottae Mutikaise tarjooma tupaki ja pistäe sen suuhus. Laatikaine kaivo vuarostas sytkäri ja tarjos tult.
Siin he sit seisosiva aurikopaistees ja katteliva silla notkoselkkä ja sauhutteliva nautinnollisest. Kävelivä silla toisel pualel ja siit alas rantaa, ei se ny nii pahalt näyttäny täältkä päi.
- Siit korjaamisest olla sit mont miält. Ei tota vois oike purotta alaska siäl ei ol ku pelkkä liajuu vastas varmaanki. Ei sitä sais siält millä ylös sen jälkke. Eikä noi jääkkä kestäis jos yrittäis sitä nyt purotta, Mutikaine miättis. - Kuinkaha pitkält tos o ennenku tulis tukeva pohja vastaa.
- Mahtaaks sitä olla koskaa eres mitat, Laatikaine miättis. - Saiks jonku irea?
- Mää vaa miättisi et jos toi kestäis semmose, et tehtäis siihe kantte reikä ja tehtäis paalut pohjaa saak mist vois sit sen nostaa niit pitki ylös, Mutikaine fundeeras. - Mut ei siihe kyl mittä reikiikä tarttis. Kaks paaluu tonne toisse päähä ja toiset tänp päähä nii et niire väli olis semmone et kolmannekse silla painost olis ain yhres välis. Ne vois rakentta ulkopualki.
- Semmot et niire välii laitettais yläpäähä poikkipuami minkä varas vois nostaa ton notko pois, Laatikaine pääs ireasse sisäl, - Viimeks vois sit laitta iha ylimmäiseks tukipuami joka sit jäis siihe.
- Just semmost mää meinasi, mut ei me voira tommost mennä insnööreil sanoma, ku ei olla koului käyty, Mutikaine totes. - Turhaa me täs semmost fundeerata ku ei siit ol paskanka hyätty. Insnöörit tekevä just nii ku tekevä, senhä huamas jo tästki erellisest suunnitelmast..
- Eikä toho sovi pystytolpakka vaik ne muatoilis siihe sopivaks, Mutikaine virkko heittäe natsa lumihankke. - Se varmaa sotis tätä esteettis vaikutelma vastaa.
- Kyl toiki muato vähä sotii, ku siin o täl hetkel, Laatikaine muraht. Toiha o ku meirä eresmennee mummu vanha tamma, iha yht notkoselkäne. Mitähä siin tapahtu jos toho keskel sataa tai sulaa pal vet. Siit tulee sentäs aika pal painoo. Noi reunat on sentäs nii korkkiat ettei se pääs tost keskelt poiska valuma.
- Kai maar ne ova sen jo jotenki ratkassee, jos ova yhtikäs ajattelevii yksilöi, vaik eivä ol mittää kalustoo sitä varte tän tuaneekka, Mutikaine sanos. - Jos ne orottava siihe saak et se romahta ni sit ei tartte enää semmossi tän raahatakka.
- Tual alhaal o sentäs yritetty sahat tota jäätä, ettei se painais noit tukipilarei tualt reunoist, mut ei tost yksinäs mittä hyätyy ol, Laatikaine katteli alas jääl, - Toi silta o liika alhaal et sen jännite nostais noit tukipilarei pystyy. Vai mahtovakko vaa tehrä jottai mittauksii.
- Antaas ny noire insnöörie ratkast tää hommeli, nehä o siihe koulutettuki, Mutikaine tuumas. - Mennää me toho Wäiskii vaik kaffettelema, siin näyttää oleva baari auki.
- Joo, ei tost fundeeraamisest saa ku pääsärky ja harmait hiuksii, Laatikaine myäns. - Jätetä toi silta insnöörie ja toispaikkakuntalaiste päävaivaks. Vois melkke sanno et, antaa hevose surra sil o isomp pää.
- Jossei ol hevossi, ni insnööriki käy hätätapaukses, Mutikaine muatoil sanontaa uusiks. - Saas ny sit katto kui äijie käy ton monumenti kans.
- Joopa joo, vastas siihe Laatikaine heirä noustessas Wäiski rappussi.