Mutikaine tuns nälä kurnaseva vattanpohjas ja rupes miättimä mihe oikke menis vähä ottama huikkopalaa. Siin sit miäle tul, et yhte aikka ain käytii Kaskentiä grillil syämäs. Siit oliki jo menny aika pitkä aika ku siäl ol käynykkä. Sitä sanotti sillo ain Superiks, ku siäl sai supererikoissi, sämpylä paksul makkaral ja munal. Oi oi, ku niit ol sillo porukas ostettu kassi kaupal. Hän pysäyt Ooppelis tiäpiäle ja kaivo känny taskustans pirauttae Laatikaisel.
- Moro, oleks pitkää aikka käyny superil? Mutikaine kysys, ku ol kuullu puhelimest ton epämääräse mörährykse jollai Laatikaine ain hänel vastas ainaski selvinpäi ollessas.
- Enpä oikke, kyl siit o jo aika kaua. Oleks sin menos? Laatikaine kysäs.
- Jep, mää ajatteli men heittämä pari superii huivisse, Mutikaine vastas.
- Mää ole just liikentees, nährää siäl sit, Laatikaine ilmot sulkie puhelime.
Mutikaine läht parkist ja varti pääst jo kurvas Kaskentiä grilli parkkisse. Aika pal tais ol asiakkai täl hetkel ku ei oikke tahtonu parkki löyty. Mistähä Laatikaine mahtais parki saara. Tost viärest kyl ol yks paku lährös. Se kurvas pois parkist ja Mutikaise noustes autostas Laatikaise Foortti jo tunki nokkas siihe vappasse paikka.
- Sää tulikki äkki ja iha oikia aikka, läht just paku pois, Mutikaine huikkas ku Laatikaine tyäntys autostas ulos.
- Tiätty noi kuskit antava paremmilles tilaa, Laatikaine virnus pistäe autos ovii lukkoo.
- Jaaha, ei ku syämään, sanotaa mainokseski, Mutikaine sanos virnistäe, ku lähti kävelemä grillikioski karunpualel mis ol sisäänkäynti. Näyttiki toi ruakaporukka istuva kaik ulkopual pöyrä ääres, sisäl ol iha tyhjää.
- Herra o hyvä, sanos Laatikaine avate ove klasiseinässe ruakailutilasse.
- Mää kiitä nöyrimmäst, Mutikaine tuumas nyäkäte alentuvast ja astue sisäl.
- Moro, huikkas Masa luukust. - Mitäs laitettais?
- Mää ota ainaski pari semmost vanha aja superii, Mutikaine vastas.
- Tummal vai vaaleel makkaral? Masa kysäs.
- Mitä? Älä ny nauruttama ruppe, jos mää tilaa vanha aja superii ni ei se voi ol ku vaaleel makkaral. Kai maar niitki o ku tummistki tykkäävä, mut emmää, Mutikaine vastas. - Mää ole sitä miält et makkara ja naine vaaleena vaa ei haaleena.
- Mitäs niis tummis sit o vikkaa, Laatikaine uteli. - Syttyvä nopeemmi, san vanha sanonee.
- Joopa joo, siin sitä taas puhuu kokemukse syvä rintaääni, Mutikaine venkos, - Sulha niit o ollu elämäs varrel kumpiiki.
- Hetkone, mää muistaisi et kyl niit o ollu sulki, Laatikaine tokas vähä närkästye. - Mää muista semmose suklaasilmäse tummatukkase joskus muinoi.
- Se ol sillo se, mut ny keskitytä tähä syämispuale ja jätetä ne rasvasemma jutut sikses, ei niist men ku ruakahalu, Mutikaine totes saaressas superis kättees.
- Ah ihanuut, Mutikaine huakas kattoe paketi sisäl. - Tääl o kaks munaaki, mut mää ota semmose piäne kokikse myäski.
- Selvä, tulee, Masa virkkos sanoe Eira vaimolles et antais yhre kokikse. Molemmat oliva seurannee huvittunee näkösinä Mutikaise ja Laatikaise sanailuu.
- Mää ota samallaise satsi, vaaleel makkaral, Laatikaine tilas. - Vaik emmää ny iha oliska noist naisist samaa miält.
- No, ny sil Laatikaisel jäi taas noi naisasiat pääl. Ain välil se o tommone, mist sit liäneekä johtuva. Äijä alka ol jo siin iäs et jos sais tommose nuare pakkaukse viärees ni ei enää taitais tiätä mitä sen kans tekis, Mutikaine vinoili mutustae superias.
- Älähä ny, jollem mää tiärä ni mää katon googlest, Laatikaine höräht. - Oi tätä ihanaa nettiaikaa, ku jos ei jotta tiärä ni kattoo googlest.
- Ai nii, netist löytyy apu assia ku assia, jollei ny iha sitä mitä hakke, ni eres jotta sinneppäi, virkkos Mutikaine. - Jos tunttu yksinäiselt ni menee johonki kanavil jutustelema ja jos tartte vähä läheisemmi otta yhteyksii ni pistää nettikamera pääl, et näkeeki kene kans sitä oikke jutustaa.
- Se o tekniikka ku jyllää ja fossiilit jalkoihis jyrää, Laatikainenki intoutus.
- Mut o sentäs jottai hyvää vanhaaki viäl jäljel, niinku nää superikki, Mutikaine mumisi suu täys ja alot jo toist superias.
- Sul o tainnu olla oike nälkä, Laatikaine tuumas - Mää ole vast päässy ekan pualvälii.
- Ei ku näihi tulee eräänlaine himo, miäl tekis enämp ku maha vetää, Mutikaine selitteli.
- Tuleeks kaffet kans, Masa huikkas luukust. - Sen saa kaupanpääl.
- Pist vaa, mul tulee mairo kans, Mutikaine ilmotti pyyhkiessäs paperipyyhkeel suupiäliäs ja viiksiäs puhtaaks mausteist.
- Mul kans, mairo kans, Laatikaine sanos taistelle toise superi kans. - Ei meinaa millä enä mahtuu, mut kyl mää tän syän, on tää nii hyvää.
- Taitaa Laatikaisel tul koht ähky, Mutikaine nauro hiuka vahinkoilosena. - Ei kannattais mun kans ruveta kisailema syämises.
- Emmää mittä kisaillu, mää vaa meinasi et kyl tommone satsi ny menee tost vaa näin issoo miähee, Laatikaine ilmot niäleskellessäs viimessi paloi alas.
Ikuiset ikinuaret, Mutikaine ja Laatikaine hakivat tiskilt kaffet ja siirtysivä peliautomaatil. Mutikaine sekoili vähä aikka peliautomaati kans nurkas ja hörppis kaffettas. Laatikaine seuras viäres ja yrit kovi neuvoo, mut vitost köyhempänä Mutikaine kummiski lopet. Ei auttanu eres yhteistyä ja avuanto, jos ei se sitä varte toiminukka ku ei siit ollu sopimust, niinku joireki valtioire välil joskus muinoi.
- Mut kyl ny sit o napa täys nii et nitisee, tartte varmaa lähtee ruakalevol kottii, Mutikaine totes.
- Moro ny seuraava kerta saak, hän viäl huikkas astuessas Laatikaise kans ulos. Laatikaine vaa heilaut kättäs ja kumppanukse lähtivä autoilles Masan ja Eiran moikkailuje saattelemina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti