- Mitä meil olika enne vanha? Mil me oikke tulti toime? Mutikaine tuumail siamaille ööliäs ja tuprutelle myrkkypötkylääs. He istuiva Mutikaise olohuanees.
- Mitäs sää ny hourit? Laatikaine kysäs jääre tuijottama Mutikaist.
- Ajatteles ny. Ei meil ollu telkkariika, saatikka tiatsikoi ja nettii. Mist me olleska löyretti noit kimuleika ku ei meil ollu naamakirja eika chattii eikä irciikä eikä kaikemaailmassi treffilinjoi, Mutikaine miättis.
- Mut kyl silti naisis käytii. Ne vaa tartti löytää eläväst elämäst, Laatikaine totes.
- Eikä niist sillo kyl puutetka ollu, mut nykysi kaik ova koreissas tiatsika viäres ni ei kait niit mistä enää löyräkkä, Mutikaine jatko ja kippas taas ööli napaas.
- Se voi kyl ol nii et nykysi noit hianot vempeleet viaraannuttava ihmissi toisistas, Laatikaine fundeeras siamaste hänki ööliäs.
- Telkkaristki tulee ohjelmii aamupualel yät saak, laarust tiätty voira ol eri miält, mut kuiteski, Mutikaine totes. - Muistaks ku olti piänii ni ei ollu ku höyryratioi, niihi sit vähä lisätti antenni et kuuli jotta paremppa musa Ratio Luxemburist ku tääl suames ei kuullu mittä joka viittas vähänki rokkerolli suuntaanka.
- Se ol suur synti kuunnel semmost, vähä jazzii sentäs joskus kuul, sitäki vähä paheksutti, muisteli Mutikaine. - Eikä tääl päättäjie mukka ollu sillonka mittä sensuuri, ei olleska, vaik ol viäl pal myähemminki tämmössi listoi mis mainitti esitysrajotukse alassi kappalei. Jollei itte olis ostanu niit levyi ni ei niit kappalei kyl koska olis kuullukka.
- Niinhä se ol sillo ku Irwiniki teki ensmäissi levyjäs, Laatikainenki muisti.
- Oliva kuulemma renkutuksii ja liia törkei sanotuksii, yllyttivä ryyppäämä ja kaikellaissi muihinki paheissi. Noi ol iha kamalii sanottajii noi Vexi Salmi ja Juice esmerkiks, Mutikaine vaahtos muistelimiis syventye.
- Meist ne ol vaa hauskoi, mut vanhemmist ei, Laatikaine yhtys. - Tosikkoi taisiva ol noi melke kaik vanhemmakki. Jollai lail rajottunei. Ei niilt kyl pal huumoritajuu löytyny, tai ei sitä ainaska nuarisol näytet.
- Vanhemmite niist kyl tul kaikellaist metkaa esil. Niinku tommostki et neki ol aikonas ajatellu seksii ja kaikkee riatast. Juapotelleekki jossai juhannuskokoil ja kyläkeinuil ja ollee iha samallaisii typerii töppäilijöi ku meki ja meirä jäkee taas nää seuraavakki sukupolve, Laatikaine yltys viäl muistelema.
- Nii et kaik toi kasvatushömppä ol vaa pellkkää julkisivuu ja jottai typerää rooli vetoo, honas Mutikaine.
- Niinpä, eikä me olla siit mihinkäs muutut, samallaissi ollaa. Muutamii poikkeuksii lukuuottamat, jokka uskaltava ol iha omana ittenäs, Laatikaine totes.
- Ol se hianoo aikaa ku tul levari ja sen jälke nauhuri. Maailma iha mullistus ku sai äänitetty levyi eikä ain tarvinnu niit ostel. Sit tul telkkari ja siält ain muutama tunti illas jotta hömppä ohjelmii, Mutikaine muisteli.
- Sit tul kuvanauhurikki, mul o viälki satoi kasetei täys ohjelmii hyllys, Laatikaine totes.
- Tul noit c-kasetikki ja saatii musa mukka joka paikka kannettavil vehkeil, siit se alko tää tekniika orjaks joutumine, Mutikaine tokas.
- No jaa, en tiä kui mahtais nykynuarekka tul toimee jos menis muutamaks kuukaureks sähkö poikki. Ossaisivaks tehrä ruakkaaka, eiväkkä kyl sais mitenkä aikaas kuluma. Ainaski mää luule nii, Laatikaine fundeeras.
- Siin vois tulla toreks se mainoslausekki: Mitä me syätii ennenku ol flooraa? Mutikaine totes naurahtae. - Mut siihe ympäristökatastroofi saak oteta me vaa öölii ja poltella tupakki, ennenku tartte ruvet itte tekemä sahtii ja kasvattama nurkantakust.
- Jep, skool, Laatikaine kohotti öölipulloas ja kilisyt Mutikaise kans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti