Mutikaise kolari

- Mutikaine, Mutikaine, Mutikaine, ääni kuulus hyvi kaukaa ja nii ku jostai sumust.
Mutikaine yrit paikallistaa ja tunnista äänt, muttei iha onnistunu. Se kuulost jollailail tutult muttei kummiska. Iha ku Laatikaine olis ollu jossai pehmustetus tilas.
- Laatikaine, hän kuiskas - Oleks se sää?
Mutikaine havahtus äkki valveil ja kattos ympärilles.Hän ol selälläs maas, ympäril ol vaa peltoo ja mettää, joku hahmo ol kumartunu häne ylles. Hän nous istuma ja voihkas kivust, silmis iski salamoi ja pääs tuntus karmee kipu. Hän nost kätes ohimoilles, ja paino pääs melke polviis.
- Mitä helvettii tää ny o, Mutikaine voihkis. - Mää muista vaa et mää oli fillaroimas. Sit joku tönäs.
- Jep, onneks mää sattusi paikal, se kaveri o tual toispual ojas, Laatikaine sanos. - Ei se siält mihinkäs men, se o sammunu. Ambulanssi o tulos ja sinitakitki.
- Mites sää tähä sit sattusit? Mutikaine kysäs katelle verissi käsiäs.
- Sattusi just tulee sua vastaa ku toi känninkäine törmäs sunsse. Sää lensit ku leppäkeihäs, mut onneks et toho kivikkosse. Sun kypäräs kyl lens pääst ja satutit aika pahast pääs, Laatikaine selost.
- Oliks lasku eres tyylipuhras? Mutikaine virnist ähkäste.
- Suaraa sanoe sää putosit ton pellol aika tyylittömäst. Pari volttii kerie ja päätysit sinne sit seljälles, Laatikaine virnist tyytyväisenä siit et Mutikaise huumor ol sentäs tallel. - Pistei mää antasi vaa neljä paikkeil.
- Ai et nii huanost. Tarttee tää varmaa sit jättää Duudsoneil ja muil semmosil, Mutikaine yrit noust.
- Ol siin vaa paikallas, orotella rauhas, Laatikaine ehrot pirelle Mutikaist paikallas. - Kyl mää tiärä et sun pitäis ain esittä semmost teräsvaarii, mut jos sää ny ensteks mensit kuiteski tutkittavaks.
- Kummone mun pyärä ny sit o? Mutikaine kysys yittäe löytää sitä näkökenttääs.
- Siit o kyl tullu nykymoterni taireteos, ei sil enää mittä reissui pääs. Sää voit vaik laittaa sen jalustal ja ottaa siit suuret rahat, Laatikaine sanos. - Sul ol tuuri siin ettes osunu siihe autosse olleska. Se tönäs sen pyärä eri suunta ja sää jatkot toisse suunta. Miäletö mäihä.
- Ei tainnu viäl sit olla mun aika lähte maailmaa sulostuttamast, Mutikaine totes.
Sinitakit saapus paikal oikke pillit soire. Kävivä ens Mutikaise luan kattomas kui hän voi ja menivä sit noutama sitä känninkäist. He ottiva muutamii kuviiki kolaripaikalt ja raahasiva sit autonkuljettaja poliisisautosse.
Ambulanssi saapus ja äijät tul siält paaries kans. Pistivä Mutikaisen paareil pitkäks ja jonku kauluri kaulasse vaik Mutikaine sitä koettiki kovast vastustel. Tutkisiva ettei missä ollu mittä enempii haavoi ja sitosiva ton pääs oleva.
- Ei kai mun kauneus ny täst pal kärsi? kysäs Mutikaine. - Vai mahtaisko nykysi ol nii et kaik muutokset olis paremppa päi?
- No jaa toho en menis mittä sanoma, mut toi haava ku ommella kiin ni se jää tonne hiuste al piilo, sit ku ne kasvava uurestas, sanosiva ambulanssimiähe.
- Älä helvetis, Laatikaine ne yrittävä ajaa munt kaljuks. Apua, Laatikaine auta ny vähä, pelasta munt noire hirviöitte käsist, Mutikaine huuteli.
- Kyl toi pehko kasvaa takas, lohrutti Laatikaine. - Älä sure, sää voisit vaik pitää tubaanii päässäs sen aikka, eikä kukka kattois sua pitkää. Ei ainaka niist ku tunteva sunt.
- Saakeli, Laatikaine, ne aikoo skalpeerata munt, Mutikaine paraht.
- Älä liiottele mää tulen sun peräs sinne ensappuu sit ku mää ole ens antanu noil sinitakeil selostukse tapahtumist. Nährää siäl lasareetis, Laatikaine rauhotteli.
Toine ambulanssimiähist kävi kattomas poliisiautos tota auton kuskii ja anto sil jonku piiki joka vähä selvittäis kuskii. Enne sitä se kyl otti kunno verinäyttee promillie mittaust varte. Laatikaine selvitteli siin tapahtumii ja toine poliiseist otti kaike muistii.
Sit Mutikaist lähretti viämää ja Laatikaine kaasutteli peräs kohre sairaala. Sairaalas toretti et mittä pahemppa ei ollu ku aivotärährys, joho Mutikaine ol torennu et, - Emmää täst ainaska hullummaks tul, vaik vähä lanttu kyntiki peltoo.
Lähel ol ettei Mutikaise jutut olis saane karmaseva loppu, vai oliskoha se nii kauhiaa ollu kuiteska.