Skitta

Mutikaine ol ostanu uure skitta, taik ei se uus ollu, mut helkkari hyväkuntone käytetty. Hiano näköse kolme mikkise pualakustise sähkikse ja viäl vaihtanu vanha vahvariski. Semmosee mis ol kaiku. Sil ol ollu toi vanha vahvari vaik kui kaua, mut ku se ol semmone mis ei ollu ku särö vaa, eikä kaikuu olleska, ni ol alkanu pännimä.
Se ol pänniny jo kaua, mut Mutikaine ol ajatellu, et mitä sitä vanha ukko enää semmosel tekis. Mut ny se sit ol sortunu ku sattus silmii tommone hyväkuntone käytetty. Kyl se sitä vanhaaski skittaas välil ot seinält pölyttymäst ja koitti kui sormet toimis. Ei ne luritukset oikke enä tahtonu onnistuu mis piti siirrel kättäs nopiast kaulal, mut ku omaks huvikses vaa soitteli, ni ei sil ollu nii välikä.
No, tää kaik ol tapahtunu vähä epähuamios.
He oliva istunee Tähtibaaris kaffel Laatikaise kans, ku siihe ol tullu myyjä siit vastapäisest Super ostiksest .
- Moro, ei ol suaka näkyny, se ol sanonu ja istunu sammaa pöyttä ku baaris ol vähä täyt.
- Moi. Ei ol ollu mittä assia, ku ei ol enää mittä sulpäi piikis, ol Mutikaine sanonu siihe. - Mites kauppa o käyny?
- Ny o semmone lama, ettei täs oike mitenkä, ol myyjä vastannu. - Käys ny kattomas joku kert meitki.
No siin ol sit juteltu niit, näit ja myyjä ol menny kauppaas takas, mut ku Mutikaine ja Laatikaine oliva lähtenee, ni heki päättivä käyrä siäl kattomas. Iha vaa pirruuttas.
- Täälhä o melkei vaa musavehkei, Laatikaine ol torennu ku astusiva sisäl. - On tää tosi pal muuttunu siit ku mää tääl viimeks kävi.
- Se on toi sukupolvevaihros, kato nuaret ku jatkava, ni muuttava kaike, Mutikaine ol siihe sanonu.
- Ei tääl ol enää mittä tyäkaluika, niit mää täält kävi ain joskus osteskelemas, Laatikaine valitteli katellessas ympärilles.
Laatikaine pujotteli kaupas ja yrit parhaas mukka olemat törmäilemät rumpusetteihi ja telkkareihi ja muihi semmossi kamoihi. Kaik näyt nykysi nii hianolt, ei ollu enää semmost vanhantavarankaupa meiniki olleska. Ol luukki kyl muuttunu iha kokonas. Selkeeks ja tilavammaks vaik ei neliöi ollu yhtikäs enemppä.
Mutikaine ol ku kotonas ja ol karonnu perähuaneesse kattelema skittoi. Laatikaise jääres noire stereoire parii. Siäl ol sit toi skitta iskeny silmää.
Nii se sit otetti siält telineest ja Mutikaine ol vähä sitä kokeillu ja se istus nii kättee et Mutikaine ol myyty. Ol vetässy siin vähä vanhoi rautlankapätkii ja alkanu hiaroma kauppaa.
- Mitäs sää ny tommosest haaveile, sulha o jo noit ennestäski seinäl pölyttymäs, Laatikaine ol torennu päästessäs irti noist stereohyllyist ja tullessas paikal.
- Muttei tämmöst pualakustist, Mutikaine ol sanonu hyväille skittaa ku nuar miäs flikkatas puisto pimennos.
- Joopa joo, ku Mutikaine taas jottai päähäs saa, ni sitä ei sit muuta mikkä, Laatikaine ol torennu.
- Kyl suns o jottai vikkaa, nykki hypistelet ja sivelet sitä skittaa iha semmottis et jos se olis flikka ni sil pyäris jo silmäkki pääs, Laatikaine ol jatkanu.
- Tää o kuule kunnon peli, Mutikaine ol yrittäny pualustel ostostas.
Saivat sii sit kaupakki hiarottu ja viäl tost vahvaristki, mitä Laatikaine taas vähä ihmetteli, mut kai se siihe kuulus mukka. Laatikaine ku ei ollu noit musiikki miähii, paitti jollai taval kuuntelija ominaisuures. Sitä se kyl oliki, varsinki jos tul Elviksest juttuu. Siin ol varsinaine Elvis fani.
Mutikaine kävi hakemas autos siihe ette ja lastas sit kamat autosse nii onnellise näkösenä et siin pari ohikulkijaaki jäi tuijottama ihmeissäs ja aprikoima et onks toi ny iha järjissäs, mitähä seki o mahtanu ottaa.
- Moikka, palaillaa assiaa, huuteli Mutikaine sisäl ostikse ovest ja men autolles lähtie onnellisena kotia kohre.
Laatikaine poistus hänki autolles puristelle päätäs ja katelle häipyvii Mutikaise Ooppeli perävaloi.